Uusi
vuosi mielessänsä
räjähtävää
reppu täynnä,
Aarrearkku
kainalossa,
Jättiläispadat
pivossa
keravainen
kansa tunki,
Keskuskentälle
kipaisi,
ampui,
paukutti, tulitti,
taivaan
tuuliin tyrkytteli,
koko
satsin suurenmoisen.
Aamusella
mies mitätön,
Kalevi
Keravalainen,
kurjat
pommit poistatteli,
jätökset
keräsi kaikki,
jotta
joskus liukuu luistin,
kentällä
Keravan kelvon,
liukuu
laisin törmäämättä
Aarrearkkuihin,
patoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti