Paavo V, erehtymätön,
ikämiesi, muttei -loppu,
- kasikymppinen kaveri,
näin lausui, noin nimesi,
- kysymättä suusta päästi:
Elämässä, sen menossa,
erehdyin vain kerran yhden,
silloin, sillä istumalla,
vallankahvasta mä luovuin,
heitin helmeni sioille,
valtikan vähä-älyille,
unioniin uskoville,
vihamiehille Venäjän,
-Ukrainan avustajille!
Minä mies, erehtymätön,
Paavo suuri, ensimmäinen,
kadun tehtyä tekoa
koko mun lopun ikäni,
dekadia kolme, neljä,
- alkajaisiksi, aluksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti