Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Svea-mamman skog, siis metsä,
- on tänään, tätä nykyä,
kolme kertaa bättre hiilinielu
- kuin on metsä Suomi-neidon!
Suomi-neito, voi sinua,
- älytöntä ääliötä,
Svea-mammaan verrattuna
on tänään älytilanne
- välillä sinun ja mamman
kuin on kahden kuuluisuuden
- Pekka Puupää, Albert Einstein!
Suomen sorjin sossutantta
- näin lausui ja noin nimesi:
Vastuulliset huumeveikot
eivät, jälkeen käyttämisen,
jätä huumeruiskujansa
- lastensa ulottuville!
Tasa Arvosen nimissä
saadaan puppua puhua,
vaikka, täysin tunnetusti,
Seta on, tätä nykyä,
- Tasa Arvon antonyymi!
Seura ja sen kiekkoilijat
tänään tunnetaan joesta,
jossa laivat seilailevat
- Turun ja Åbon välillä!
Savi Nainen taitaa olla,
ainakin tätä nykyä,
- ainut mies koko sakissa!
Seura on liki sekaisin
- poliitikkojen takia!
Mieti miesi mielessäsi,
pohdi akka aivoillasi,
- onko maamme maahanmuutto
sinusta tätä nykyä,
- työ- vaiko retuperäistä!
Tavoite jos on sinulla
voittaa joskus kiekkoilussa
- Poika, Boy, Canada-malja,
ota joukon johtajaksi,
pomoksi, politrukiksi
vitivihreävärinen
poliitikko, donna, elli,
- emäntä, lady, matami,
valitse peliasuksi
- sateenkaaripaita, -pöksyt,
salli pääsy katsomoihin
Viisas, rohkea vasuri,
- liki ainut laatuansa,
- sanoi ääneen, kansan kuullen,
tosi karmeaa asian,
- toimi torvena totuuden:
kuluttua kolmen vuoden
- pankolla makoilemalla,
voita syöden, kermaa juoden,
-tekemättä laisin työtä!
Voi aikoja, voi tapoja,
- saman jos sanonut oisin...
- Suomen suurin ”taideseinä”
laadittu on laatikoista,
- iloksi sinulle, meille!
Sanaili Seta-tätönen,
- kera kelpoisen kaverin:
Oi sä, karju, kiekkoilija,
jos et päällesi paneta,
jos et yllesi aseta
- sateenkaarikampsujani,
et pelaa kokoonpanossa,
- harjoita sun ammattia!
Tädit nuo tosi tomerat,
maalittivat yhtä miestä,
veivät ”mestauslavalle”,
aate konsa ei omansa,
- sama kuin Pride-porukan!
Tämän kerran sattui pilkka,
- vaatimus ihan älytön,
kohtaloksi toisen heistä;
- potkut, tai eroanomus!
Sitraa jos on uskominen,
kaiken kurjan alku, juuri,
syöttää Suomen nuorisolle
- oikeisto-opin mukaista,
sisältöä synnillistä
- yli kaiken ymmärryksen
hyläten sosialismin,
- tuon aatteen erinomaisen!
Joku urhea sanoisi,
- jos ei mainita nimeä:
Vastapainon muodostavat
- paperiset painajaiset;
- Tiedonantaja, Libero,
Työkansan Sanomat, Voima,
- Anarkisti ja Peruste!
Emma siellä, toinen täällä,
jokaiselle taas jotakin,
- jostakin hyvästä, syystä!
Tällä kertaa Emma-pystin
- pokkasivat, niiasivat:
Ares, Olga, Jaakko Kulta,
Kaj, Kadi Vija, Komiat,
Havukruunu ja Mirella,
Lauri Haav ja Risto Hemmi,
Ville Virtanen, Juhani,
Wille Mannila ja Asko,
Norvio ja Hilda Länsman,
Sur-rur, Kaija Koo, Koo Närvä,
- Emma, Emma ja Matilda!
”Teen tee” on jo nyt herännyt,
- silmu on ilona silmän,
hanki kantaa vielä hetken,
- raskastakin askellusta!
Vuonna kahdeksan ja neljä
sattui Pohjolan perillä,
Vuontispirtin tuntumassa,
rantamilla Vuontisjärven
- ikimuistoinen tapaus!
Tässä kerron sen sinulle,
- sinulle, uteliaalle!
Nelihenkinen porukka,
isä, äiti, kaksi lasta,
palaa hiljaa tunturista;
Savua on kaikkialla,
kanervikko, sammalmatto
- osin on tulipunainen!
Tuuli puhkuu uhkaavana:
Pari mökkiä on tuossa,
- poltan ne pahoin, poroksi,
kansanpuistoa kavennan
- hehtaarilla tai parilla!
Missä lie lähin puhelin,
- mikä on hätänumero,
missä lie paloasema,
- etäällä, takana nurkan!
Hätä on liki kädessä,
- lopulta älynväläys:
Järvessä on vettä, kyllin,
- juotavaksi, sammutteeksi.
muoviämpäri, tai kaksi,
- lainaksi mökin pihalta!
Me amatöörit, tavikset,
me emme alistu, luovu,
- ylivoimankaan edessä!
Hiki virtaa hirmuisesti,
- koko perheellä, sakilla!
Kuluu tunti, puolitoista,
paloalue ei kasva,
toivo säilyy, eikä kuole,
- tuli sammuu, huh, lopulta!
Viimeinen punakipinä,
viimeinen hikipisara
kättelevät toisiansa,
- ennen kuolon kohtaamista!
Kiitos lainaämpäreistä,
- ilman niitä kuis ois käynyt!
Kotona Keravan mailla
