Konsa kerran Suomenmaassa
muuan kauppias ”ketale”
kera, kanssa naisväkensä
- meloneja mainosteli,
pahoin, oitis suuttui siitä
jolla lie oma varustus
- kokoa sinapinsiemen!
Heti, siltä seisomalta,
äreä täti tomera
kuvilla ja suussanoilla
kirkui, kanteli, kiroili
Eettiselle neuvostolle:
Tuohan halventaa minua,
- meitä naisia, jokaista!
Neuvosto, se naisvetoinen,
tutki, vertasi kokoja
- silmin ja käsikopeloin!
Oli toinen tutkituista
- kokoa vesimeloni,
toinen taas kovin vähäinen,
- kokoa sinapin siemen!
Malliksi, opiksi muille
ehta eettinen porukka
- tuomitsi pahan tekosen,
kauppiaan tosi kamalan
- hirtettäväksi hitaasti,
kaiken kansan katsoessa
- keskuspaikalla paraalla!
Auttanut ei kauppiasta
- puolustuspuhe parahin:
Katsokaa, tädit tomerat,
vaikka teevee-ohjelmia,
niissä päivät pääksytysten
naiset, filmitähtösenne,
- kauneuttaan mainostavat,
näyttävät, huh, tyrkyttävät
”meloneja”, mielin määrin,
- kenenkään paheksumatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti