Oi, sä arvon Aa-yy-herra,
-akka, -äijä ja -epeli,
Metallitalon tyranni,
siellä norsunluu”mökissä”
Hakaniemen linnassasi
sieltä meitä sä komennat,
kansojen välistä laulat,
- ikivanhoilla sanoilla
meitä lakkoihin komennat,
levenisi jotta leipä
- ei meillä, vaan siis, sinulla!
Oi, sä arvon Aa-yy-herra,
-akka, -äijä ja -epeli,
Metallitalon tyranni,
minä vaivainen toveri
raataja hikiurakan
olen pelkkä sätkynukke,
- käsikassara, sinulle!
Siksipä minä paransin
- sanat Kansojen välisen!
Oppini mä ottaa taisin
muokkaajilta, vääntäjiltä
- Suvivirren, Finlandian!
Omaksu, lurita, laula!
-
- 1. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
- maan ääriin kuuluu kutsumus.
- Nyt ryskyin murtuu Aa-Yy-valta,
- tää on viime ponnistus.
- Pohja vanhan järjestelmän horjuu.
- Orjajoukko taistohon!
- Alas lyökää Hakaniemen Linnake
- ja valta teidän silloin on!
- Tää on viimeinen taisto,
- rintamaamme yhtykää!
- niin konsaan eikä ikinä
- ole kenkään työläisistä
- kaveria arvokkaampi.
- 2. Ei muuta Aa-yy-herraa, pomoa
- kuin kansa kaikkivaltias.
- Se yhteisonnen säätää, suojaa,
- se on turva tarmokas.
- Eestä leivän, hengen, kunniamme
- yössä sorron, turmion,
- kukin painakaamme palkeitamme,
- kun käymme työhön, taistohon.
- 4. On kurjan kurjat kunniassaan
- Aa-Yy-ruhtinaat nuo röyhkeät.
- Ei koskaan tee ne itse työtä,
- vaan ne työtä ryöstävät.
- Varat kansan hankkimat on menneet
- kaikki konnain kukkaroon.
- Pois kansa velkansa jo vaatii,
- nyt ryöstösaalis tuotakoon.
- 6. Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
- työkansa joukko nälkäinen!
- Maa meidän on ja olla täytyy,
- vaan ei Aa-Yy-pomojen.
- Nälkä meill' on aina vieraanamme,
- vaan kun korpit haaskoiltaan
- me kerran kaikki karkoitamme,
- niin päivä pääsee paistamaan
- Ja Maamme, Suomi, nousee suosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti