Minä kurja Väinämöinen,
Kalevi Keravalainen,
kuleksin savijaloilla
pitkin rantoja Keravan,
näin mä taasen, jälleen kerran,
kuninkaalliset savijoella,
- ravassa rakastavaiset!
Oli kiire kumppaneilla,
pariskunnalla vakaalla.
- pesäpuuhiin, laittoon lapsen!
Onneksi minä älysin
- älykännyni avata,
suunnata puhelimeni
sinne missä kuului loiske,
- lähtösiipien suhina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti