Usko sitten taikka ällös,
pysyvää on purkutaide,
- ainakin osanen siitä,
jos on yhtään luottaminen,
mitä kaksikko Keravan;
- Lehto, Väänänen, parina,
tässä päivänä eräänä
- julisteli, julki saattoi!
Aikojen alussa, muinoin,
purkutaiteen piti oleman
- kertakäyttökulttuuria;
taidetta ”tasotaloihin”,
jotka ”syystä sattuneesta”
- on tuomittu tuhottaviksi!
Aikojen alussa, muinoin,
kauhakuormaaja kun saapui,
- ja kurjan talon tuhosi,
katosi myös purkutaide
- sivutuotteena samalla,
- hävisi ikiajoiksi!
Pakko tässä on todeta;
tänään, nyt, tätä nykyä,
teosten eloa silti
jatketaan rahanhimossa,
- kas, nimissä kierrätyksen!
Pakko tässä on todeta;
tänään, nyt, tätä nykyä,
likimain samalla siinä
katosi koko idea,
- purkutaiteen pohja poistui!
Pakko tässä on todeta;
tänään, nyt, tätä nykyä,
- kaukana ei ”pakkomyynti”,
olisi häpeä, sääli,
kaupunki, kylä, pitäjä,
jos ei hankkisi ”hyviä”,
- niitä ostaisi omaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti