Approba(a)tur, arbore(e)tum!

Kiitokseksi, kunniaksi

- satavuotisen savotan,

pieni suurehko Kerava

opetteli, tutki, käytti

sanoja sivistyneitä;

- approba(a)tur, arbore(e)tum!

Pieni ponteva Kerava

päätti oitis pystytellä

Kivisillan tietämille

- alueen latinalaisen,

jommankumman kummajaisen,

- toisen kahdesta pahasta!

Valinta oli lopulta

se parempi”, arbore(e)tum”;

- suuri ”puisto puulajeille”!

Sata lasta, syntynyttä,

- pääsee tällä tietämällä

armon vuonna kaksiviisi

istuttamaan taimet maahan,

- vanhempiensa tuella!

Ehkä silloin jo jokainen,

- meistä arvon aikuisista,

erottaa ”tumit” ja ”tuurit”

- ”approt”, ”arbot” toisistansa!

Jälkikirjoitus jämäkkä:

Totta on tämä tarina,

no, joo, ainakin likimain,

koettuna aamusella,

- tänään arkimaanantaina!