Kytömaantien tsaari, herra,
iältänsä, tempuiltansa
- tuskin vielä kahtatoista,
pelottelee pyörällänsä
- aikuisia, vanhuksia!
Tänään, aamun auetessa,
tuli vastaan hän minua;
vähän ennen kohtaamista
teki tsaari pyörällänsä
- äkkiliikkeen päin minua,
väisti vasta kohdallani,
- perään nauroi ”paskaisesti”!
Minä, säikky, arkajalka,
- sydän kurkussa korisin,
vedin henkeä rajusti,
- sentään selvisin vähällä!
Takaa mutkan, hetken päästä,
- tuli vastaan vanha nainen;
kysäisin heti häneltä,
- huomasitko tsaarin, herran!
Oli äsken, kohdallansa,
huomannut hän liikkeen oudon,
- äkillisen, ihmeellisen,
arvioinut sen äkisti
- vainen ohjausviaksi!
Vuoksi korvakuulokkeiden,
vanhalta kävelijältä
oli jäänyt kuulematta,
pöö, tuo karjaisu kamala,
- ivallinen ”paskanauru”!
Hetken siinä siunailimme
- herraa, tsaaria pahaista,
kiitimme myös kuntoamme,
- sentään hengissä olimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti