Tässä päivänä eräänä
- paratiisissa Keravan,
sen altaassa suurimmassa
- uiskenteli sorsaperhe,
äiti, yksinhuoltajana,
- kera pienten poikastensa!
Kaikki miehet, muut ja naiset
katselivat suu avoinna,
kuinka poikanen jokainen,
- kaikkein pieninkin sakista
pysyi pinnalla paremmin
- kuin he, uimamaistereina!
Kaikille kävi kateeksi,
lintulasten, poikasien,
- oivien vesipetojen,
ihmeellinen uimataito,
- liikkeet kauniit ja sulavat!
Oitis siinä tutkaillessa
- alkoikin kesäkapina;
Viekää nuo pois silmistämme,
viekää kauas katseiltamme,
- manalan takapihoille!
Aivan tuossa tuokiossa
- tuli paikalle poliisi,
palokunta, kirkkoherra,
sisar valkoinen ja hento
- kera keltaisen aviisin!
Katseilta kadehtivilta,
vietiin poikue suloinen,
- kyydissä viran ja vallan
ääriin maan, perä-Keravan,
tuli paikaksi peräti
- lampi Ollilan isännän!
Aina valpas Väinämöinen,
- Kalevi Keravalainen,
pesueen äkin yhytti,
hetken katseli, totesi;
näköjään räpyläjalka
- on jopa kovalla maalla
aina paljolti parempi
- terveellisempi, somempi
kuin on kaunis korkokenkä,
sähkökäyttöpotkulauta
- kademieli-ihmisellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti