Viisikymmentäluvulla
oli onni ja ilo minulla,
- lyhytläntälapsosella,
usein päästä pois kotoa,
- kesäleirien iloihin!
Hausjärvi, kotipitäjä,
kantoi huolta lapsosista,
- etenkin kesäajalla;
rannalla isohkon järven
- oli oiva leiripaikka!
Partio, sen lippukunta,
Neljä-Hoo ja seurakunta
- ottivat tilat omaksi!
Neljä-Hoo ja seurakunta
hyväksyivät yhteisleirin;
- tytöt ja pojat samalla!
Toki eri teltoissa asunta!
Partio oli pojille!
Neljä-Hoo, sen yhteisleiri,
- todisti ihastumisen;
onnenpäivien perästä
- lähetin tytölle kortin!
Vastausta en mä saanut!
Seurakuntaseikkailusta
mieleen jäi minulle huuto,
- kalevaksi ei se käänny,
mutta tässä sen sanoja;
sini ja kivi, alusta,
- riku ja raku, lopusta!
Krooliuintikilpailuissa
oli aina palkintona
- katekismus, virsikirja!
Voitin silti mä kisoja!
Poikapartiomenossa
katajasta teimme kaikki,
- puukoilla ja linkkuveitsin,
kävelykepin käsiimme
- sormia satuttamatta!
Muille syntyi kunnon keppi,
- minulle vasenkätinen!
Leirin melkeinpä lopussa
johtaja hyvä, ovela,
- vapaaehtoista tivasi!
Ketään ei avuksi tullut,
minä ryhdistyin lopulta,
- kukaan muu ei hievahtanut!
Sama toistui kertaa kolme,
liikahti nyt jo jokainen;
- olin aina ensimmäinen!
Oli oiva palkkioni
- puolitäysi hillopurkki!
Telttakuntien kisailu
sisä- ulkosiisteydessä
toimi oppina hyvänä
- Intin, armeijan oloihin!
Kurjaa ei lie koskaan ollut
millään leireistä monista
- ei edes vesisateella!
Pyrin kerran vanhempana
- poikaleiriohjaajaksi,
mutta kun, se, huh, olikin
mittava, kesän pituinen,
- käymättä jäi se minulta!
Lomaa kaipasin minäkin,
mä uuras opiskelija,
- jälkeen pitkän talvikauden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti