Arilla oli unelma,
toive suuri Nummelalla,
nähdä mies podiumilla
- ennen kuolon kohtaamista!
Nuori mies, Helander Eemil,
- otti toiveen tuon todesta;
haitannut ei hirmualku
oli uljas nuorukainen,
Eemil, kärppänä perässä,
takiaisena selässä
- koko taiston parhaan miehen!
Suomen kansa katsomossa
kauhisteli, melkein karjui,
- sammuu tuo mies kohta tuohon;
kierroksia kilpailussa
- jäljellä on vielä paljon!
Haitannut ei hirmuvauhti
Suomen nuorta sankaria,
- oli liikaa se vain muille!
Eemil, uusi sankarimme,
ponnisti podiumille,
- täytti Nummelan unelman!
Pakko tässä on kysyä,
voiko arvon valmentajan,
kuolonsairaan, toivottoman,
konsaan palkita paremmin
kuin ottamalla mitalin,
- kauniin, kiiltävän, hopeisen!
No, ei voi, sanoo jokainen,
- olisi se kohtuutonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti