Kervoon ev.lut. seurakunta,
yksi Suomen surkeimmista,
- kun katsotaan, sillä silmin,
kirkkoon kuuluvain osuutta
- prosenteissa laskettuna,
päätti äsken neuvostossa
antaa kirkon maat ja mannut,
- Herran huoneen kaikkinensa,
vihkipaikaksi pareille,
- arvon nais- ja miespareille!
Oitis kuului suusta kansan,
- ahkerimman kirkkokansan:
Paha sai nyt pikkusormen,
koko kouran vie se kohta,
- sen keralla, kanssa, kaiken!
Neuvosto, sen parhaimmisto,
- selitteli sinnikkäästi;
Päätimme me vain tiloista,
lain ei ollut meillä silloin
vihkimisestä puhetta,
- ei ees puolen lauseen verran!
Osa kaupungin väestä,
iloitsi tosi isosti,
kehui neuvoston tekoa,
- hymyili pirullisesti!
Kuului silloin suusta kansan,
- ahkerimman kirkkokansan:
Koska viimeksi kävitte
- tuossa Herran temppelissä;
rippikoulussa, vai koska,
- vapaastiko, vai pakosta!
Selitellä teidän turha,
- tiedämme me vanhastansa;
Kohta pappi poikinensa
vihkii neuvoston luvalla,
- taikka siitä piittaamatta,
arvon nais- ja miespareja,
rikkoo, täysin tietoisesti,
- pykäliä kirkkokunnan,
saa siitä kapitulilta
- sapiskaa sanallisesti!
Mutta kas, samalla siinä,
äkin, vain ahava, tuuli,
- kylmä kuin Keravan taivas,
käy ylitse kirkon kuulun,
- temppelin, hylätyn, tyhjän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti