Voi Sua, veli-Venäjä,
- ystävä iän ikuinen;
Primorskin teit Koivistosta,
kun sen ensin ryöstit meiltä,
- veit, otit väkipakolla;
ja mikä jopa pahinta
vielä jälkeen kuolemankin
- kansaa kauppalan kuritat!
Satakaksi suomalaista,
- poikaa rakkainta, parasta,
surmaat vielä toisen kerran,
tosi julmalla tavalla;
- heidän hautansa häpäisemällä!
Voi Sua, veli-Venäjä,
- ystävä iän ikuinen;
Itsetuntosi lie heikko,
omatunto pystyyn kuollut,
- kaivettu kai kalmismaahan,
kun veit Suomen sankareilta
- nimilaatat, muistomerkit,
tuhosit ne maan tasalle,
tasoitit lopuksi kentän
- tovereille tonttimaaksi!
Koiviston pojat, ja miehet,
älkää olko murheissanne,
Suomi ei unohda teitä,
- isänmaa petä ikinä,
vielä koittaa uusi huomen,
- helmassa nykyisen Suomen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti