Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Runot 5-8. heinäkuuta 2021

 

5. heinäkuuta 2021


Heinäkuussa maanantaina!


Heinäkuussa maanantaina

minä matkasin junalla

Parikkalaan ja Orolle;

runot jäivät rustaamatta,

- ellei lasketa tätäkin!


6. heinäkuuta 2021


To-pe-li-us, koivu, tähti!


To-pe-li-us, koivu, tähti,

koivu, ukkonen, salama.


Venäjälle viedyt lapset,

pienen pienet tyttö, poika

muistissa vain koivu, tähti

kirmasivat päin kotia,

pääsivät lopulta, viimein,

onnellisesti perille.


Pyhäin Polkujen porukan

suuntana oli Orolta

Putikko ja Punkaharju!


Koivu, kuulu ja komea,

oli nyt välietappi.


Paha ukkonen, salama

oli taas tuhoa tehnyt;

silti puu odotti meitä,

oikean polun opasti.


Loppumatkan enkeleinä

kaksikkomme Unto, Heikki,

meidät uupuneet opasti

Putikkoon ja kyytiin bussin.


Isä, äiti, Punkaharju

syötti, juotti lapsukaiset,

päästi vielä alle peiton.


Loppukirjoitus kipakka:

Kumpi kahdesta parempi,

sitkeämpi sinnikkäämpi!


Totta kai me kuntohirmut

vanhoja kun jo olemme,

ja se vanhempi tapaus

- taisi vain tarua olla!


7. heinäkuuta 2021


Lep, kuus, koi sekä kataja!


Pyhäin polkuin metsäveikko,

vaeltaja vallan vinha,

Luston mailla lämpöisillä

tutkaeli puulajeja.


Tuli turjalle tutuksi

mänty, honka ja petäjä,

lep, kuus, koi sekä kataja,

lajit uljaat ulkolaiset,

kuulu Pihlaja, Uralin,

lajit nuo latinalaiset!


Mitä tunnissa opimme,

talletimme taakse korvan?


Josko mielessä on bisnes,

hyvästä ei joulukuusi!


Visakoivu on parasta,

mitä tarjota voi metsä,

kiloittain käy sillä kauppa,

kilo maksaa euron, kaksi,

parhaimmillaan viisi, kuusi,

- runo loppui, korjaa luusi!


8. heinäkuuta 2021


Karsikkokivi, tuo kuulu!


Karsikkokivi, tuo kuulu,

osui kohdalle porukan,

eläviä kun olimme,

- matkassa ei vainajia,

juomatta jäi viinaryyppy,

- vesi kelpasi monelle.


Kiveltä pyhä porukka

tavoitti Enoa kohti,

- jalan astui joutuisasti.


Satametrinen majakka,

kerrottuna kolmosella,

hoiti virkaa koivun, tähden.


Häpeä minun sanoa,

että äijä-, akkalauma

astui bussin astimelle,

tovin laiskana lepäili.


Jalan konsa jatkui taival,

vauhdikkaasti, ei hitaasti,

hullun hurman vallitessa

jatkuin pitkään marssin kulku,

ylös ja alas mäkiä,

vaikka kutsui bussikuski

kuni paimen lampaitaansa.


Viimein sentää järki voitti,

jätti kiireinen porukka

voimaa huomisen varalla,

- sisua sitä enemmän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti