Kalevalan kankahilla,
”Sotaisen kylän” lumilla,
- jäillä Jääkäriprikaatin,
lailla Lieto Lemminkäisen
piti hirvi hiihdettämän,
”paha karhu” kaadettaman;
edessä oli pojilla,
- Pohjolan tositytöillä,
vuorokauden kestäväinen,
- Jääkärin jämerä marssi!
Lumesta kun jättipuute,
jääkäri Halonen, Atte,
- alikessu arvoltansa,
lylyn, kalhun nurkkaan heitti,
- marssikengät jalkaan saattoi,
korpraalin sai rinnallensa,
- Ruokasen Sinin, sivulle!
Nuoteilla Sibeliuksen,
Heikki Nurmion sanoilla,
”kun painuivat päät maan, kansan,
- me jääkärit jaksoimme, menimme”,
astui jalka, taittui taival,
- kauemmas kuin koskaan ennen!
Kilometrien kulussa
veri Kiimingin ja Oulun
- ei lain, varmasti, vapissut,
jääkäri Halonen, Atte,
- alikessu arvoltansa,
kera rynnäkkökiväärin,
tiedusteli taipaletta
- peninkulmaa kaksitoista;
ja, mukaan arvojärjestyksen,
- korpraali vähän vähemmän!
Josko Nurmio eläisi,
- vielä täällä vaikuttaisi,
saattaisi hän suoltaa suusta:
Te urhot, Sini ja Atte,
teidän kanssanne, keralla,
marssi jatkuu ääriin mannun,
- elää jääkäriperinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti