Lauri Viita, viisas miesi,
kauan sitten, näillä mailla,
rustaili runoja, väänsi;
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät, heille
annettu on voima, valta…!
Pois on onneksi nyt valta,
konsa arvon nainen, äiti,
nykyäiti, suomalainen,
itkee vallan vimmatusti,
josko poika, se lihava,
hiukan laihtuu armeijassa,
- vaikka on se vain hyväksi!
Huoleta ei äitykäistä
vaikka keskiarvopoika
kehno on nyt Cooperissa;
kävelyksi vaihtuu juoksu,
- heti testien alussa,
vaikka poikaa voi sanoa
jopa läskimoosekseksi,
- josko ilkeä olisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti