Oli
kerran kaukomailla,
-
Raamatun esiajalla,
viisi
tyhmää neitsykäistä,
-
jotka raisusti elivät!
Koko
kurja konkkaronkka
kaikille
hyvää lupasi,
säästöt,
ne tosi vähäiset,
varastot
esi-isien,
-
Salomonin ja Sipilän,
käytti
vieraiden hyväksi,
pahain
päivien varalle
-
lain ei öljyä ominut!
Lama-aika
koitti kerran,
yllätti
koko porukan,
-
viisi tyhmää neitsykäistä!
Viisain,
vanhin viisikosta,
tajusi
lopulta, viimein,
loppunut
on lamppuöljy,
tapettu
taloninehmot,
oma
tuotanto ojassa,
huoltovarmuus
hukassa,
-
Kaikki on varassa Kiinan!
Pyytämättä,
käskemättä
avuksi
tuli Salomo,
lausui
viisaita sanoja,
neuvoi
tielle oikealle,
öljylähteiden
arolle:
Pitää
työtä sun tekemän,
ahkerasti,
ankarasti,
ennen
tyhmää tuhlaamista,
-
runsasta rahanjakoa!
Nuorin,
kaunein neitsykäinen
punasteli,
mursi suuta;
kauas
kaikkoa Salomo,
-
pysy vanhus pilttuussasi,
haro
partaa hartaudella,
-
josko kasvaisi se vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti