Sisar
valkoinen, kai hento,
kääräisi
ylös hihansa;
palkkoja
on nostettava
-
meiltä varsin vaivaisilta,
vuoden
kymmenen kulussa
tosi
paljolti isommin
-
per vuosi joka ikinen
kuni
muilta murjaaneilta,
-
herroilta ja työläisiltä!
Sisar
valkoinen, kai hento,
väittää
puolivillaisesti;
-
jopa täysin tutkitusti,
että
jos ei nouse liksat,
alan
vaihto on edessä
-
siskoilla tosi useilla,
meistä
yksi kymmenestä
sitä
miettii päivin, illoin,
-
kaikki yötkin pääksytysten!
Sisar
valkoinen, kai hento,
väittää
varsin vimmatusti;
hoosiannaa
huutaa sisko,
omatunto
ja moraali,
töitä
tehdä en mä ehdi,
-
konsa kiire on kamala!
Sisar
valkoinen, kai hento,
vaatii
vallan vimmatusti;
äkin
on meitä hoitajia
saatava
satatuhatta
pienellä
minirahalla,
palkalla
tosi isolla,
-
muuten selviä ei Suomi!
Sanoo
siihen vastapuoli,
kauhea
kapitalisti,
-
lieneekö isomahainen;
jotta
tuo edes osaksi
totta
konsanaan olisi,
tarvitaan
sinulta, multa,
veronmaksajilta,
meiltä,
-
rahaa miljardimitassa!
Joku
tyhmähkö sanoisi;
lakko
on ihan edessä,
-
pitkä kuin on nälkävuosi,
vielä
tyhmempi sanoisi,
sisar
valkoinen, kai hento,
alaa
vaihtaa aivan kohta,
ei
halusta ikiomasta
vaan
jopa ihan pakosta,
-
lakko kun ei laisin auta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti