Sääliksi
käy suomalaista,
porukkaa
perin punaista,
joka
etsi onnenmaata,
-
paratiisia, peräti,
itäisen
rajan takana,
-
pakosta tahi vapaasti!
Stalin
heistä ei tykännyt,
-
yli kaiken ymmärtänyt;
yksi
toisensa perästä
kalloonsa
sai kuulan, kaksi,
-
toisen vainen varmuudeksi!
Surmansa
sai keskussakki;
Otto
Vilmi, Hjalmar Eklund,
Lumivuokko,
Malm ja Manner,
Leo
Laukki, vielä Vasten!
Jotta
surmat suuren suuret
tulisivat
tutkituiksi,
-
pitää arkistot avata!
Helppo
nyt on väittää että,
siihen
Moskova ei suostu,
vakavasti
voi kysyä,
liekö
ystävyys ylintä,
kaksisuuntaista
todella,
liekö
Saulista apua,
-
saako Tarjalta tukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti