Kesken kelvon, suuren saarnan,
metsäkirkon kestäessä,
kukko kiekui kerran, kaksi,
kiekui kerran kolmannenkin!
Nukkuiko taas seurakunta,
surren saarnan surkeutta,
aihetta iänikuista,
kestoa ihan ikuista!
Väärin arvasi jokainen,
pilkkaaja pahankurinen;
oli kumma kyllä tässä
kyse kilpakieunnasta
kahden naapurin välillä,
kumpi kahdesta kukosta
kelpaa kotkot-koot-kanoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti