Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kaksi kultaista runoa


Oi sä Suomi, suoperäinen!

Oi sä Suomi, suoperäinen,
rakastan mä rantojasi,
ylistelen yltä, päältä
laaksoja ja kukkuloita,
- Hangon Petsamon välillä!

Isänmaani sä ihana,
- aina armas maani mamman,
vielä kerran sä kukistat
runtti-Ruotsin ja Venäjän,
häpeään et konsaan joudu,
- yleisessä urheilussa!

Käsipuoli Suomi-neito,
pienoiseksi pilkottuna,
- rampana ja raihnaisena
syttymään saat rakkauteni,
- heräämään mun miehuuteni!

Oi Suomi, pahankurinen!

Oi Suomi, pahankurinen,
- ilkeä kuin irvisaapas,
vallassa jos Otto-Wille,
- toveri veli-Venäjän,
sulaa kultaa saisit syödä,
- punakieltä polttamatta,
pyllyn saisit puhtoiseksi
- paperia käyttämättä,
kuulla saisit lakkaamatta
suuren Suurta Mahtavaista
- sijasta maan vuorettoman,
rantaa oisi yllin kyllin
- pohjoisessa ja idässä,
iloisia tyttösiä
tarjolla ois kaikkialla,
- eikä vain itärajalla,
tavoitella ei ois tarve
takaa harmaan taivonrannan
- jotain joskus saapuvaista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti