Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

torstai 20. syyskuuta 2018

Aioin Gallen-Kallelaksi!


Työttömäksi tyrkättynä
minä mies liki mitätön,
Väinämöiseksi nimetty,
- Kalevi Keravalainen
aioin Gallen-Kallelaksi!

Konsa kallista on öljy,
kunnon kelpo valkokangas,
ostin mä vesivärejä,
- neliön kovalevyä!

Oli halpa malli toinen,
minä itse, Väinämöinen,
- selfieksi sentään kaunis!

Oli toinen hankalampi;
kenkään kaupungin tytöistä
laisin ei Kela-rahoilla
- suostunut alastomaksi!

Varatonna, nälkäisenä
siirryin mä metsäalalle;
vanhalla pokasahalla
- tukkipuiden kaatajaksi!

Kaadoin puita vuoden, kaksi,
paperille pienoisella
sain mä vaivoin aikaiseksi
viivan, kaksi – kenties kolme!

Tukkimiehen kirjausta
jatkoin vielä vuoden kaksi;
paperille valkoiselle
- pari viivaa mä vetäisin!

Tuli paikalle pomoni,
suuttui oitis ja tokaisi;
viisi puuta vainko kaadoit,
- kerää luusi ja katoa!

Lannistunut en mä laisin;
pikkulappu kourassani
kuljin kaupungin katuja,
- galleria kohteenani!

Suuri mahtava pohatta
tutki hetken viivojani,
pyörtyi onnesta, ilosta;
- mestariteos sinulla!

Mikä viivojen vinous,
ja värien sinfonia;
saat tästä ihan aluksi
- miljoonan käsirahaksi!

Jatkui viivojen menestys,
kiersi taulu kaikkialla,
jokaisella mantereella,
- Lontoot, Pietarit, Pariisit!

Konsa viimein kierrettynä
New York, Sidney ja Tokio,
Buenos Aires ja Luanda,
- oli vuorossa Taka-Hikiä!

Tuodun taulun nähtyänsä
lapsi, tuskin viittä vuotta,
silmät pyöreinä tokaisi;
pelkkä surkea sutaisu,
- parempaan minäkin pystyn!

Siihen jatkoi vanha miesi,
- känsäkourainen kaveri
päätä raapi ja hymyili:
Noita Suomi pullollansa,
- tukkikämpät aivan täynnä!

Minä mies liki mitätön,
- Kalevi Keravalainen,
Väinämöiseksi nimetty,
lekkeriksi lain en lyönyt;
rupesin runoilijaksi,
rustasin nykyrunoja
- paperille pienoiselle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti