Arkadian
kumpareella
oli
äsken nähtävissä
tuokio
tekopyhyyttä,
-
rauhaa, rinnakkaiseloa!
Oli
juhlan muistelona
vapaus-
ja veljestaisto,
-
kumous, punakapina!
Puheenjohtaja
jokainen,
-
kaikki mustissa asuissa,
hyvää
tahtoa vakuutti;
vainen
Rinteen rintapieli
punaisena
loisti kauas,
taakse
vuosikymmenien,
-
satavuotisen savotan!
Pakko
taasen on todeta:
Konsa
koittaa harmaa arki,
sinkoilee
sanansalama,
kaikaa
huuto kahta puolta;
onneksi
ei pyssy pauku,
-
veri virtaa, toistaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti