Kohtalokas koulumatka

Kalevi Keravalainen,

polo poika puujaalainen,

Hausjärven ipana hento

koulupäivän päättyessä

usein bussissa kuleksi,

- mamman luokse matkusteli.

Kulki matka mainiosti

päivä päivien perästä,

kunnes kerran jarru petti

junan tullessa jänönä,

laukatessa lailla hirven,

- kovaa kohti kuljetusta.

Kuski mietti hetken pienen,

sitten kaasua kiritti,

hampaat irvessä yritti,

autoa avitti alta

- alta turman tuojan julman.

Juna villisti vihelsi,

metri metriltä läheni,

sentti sentiltä läheni,

sakki kauhusta lakosi,

- kuka missäkin makasi.

Äkin automme ärähti,

pelti villisti vikisi,

auto siihen sammahteli,

kärrymme liki hajosi,

- kaatunut ei sentään kurja.

Näinkö päättyi kulku kurjain,

- satu suuren lapsilauman?

Oli enkeli mukana

matkassa joka ipanan:

Tappio takapuskuri

onneksi oli lopulta,

- ainoa menetys matkan.

Miten toimi kelpo kuski,

viisas miesi mittavainen,

- sankari jokaisen jätkän?

Näin nyt toimi sankarimme,

kelpo kuski, kyydittäjä:

Pani puskurin perälle,

takakonttiin raudan työnsi,

kotiin lapset kuljetteli,

- Kalevin muassa muiden.

Totta on tämä tarina!