-
kaksi miestä mittavaista,
jätkät
Jaakko ja Juhani
-
mielessä Elias Lönnrot
kuvasivat,
kirjoittivat
keräilijän
askeleita
kilpaa
kanssa Väinämöisen,
-
Kalevi Keravalaisen.
Keravainen
Väinämöinen
vuoden
ennätti edelle,
jalan
vaikka taivalteli,
autotta
perille pääsi,
kilometrinsä
kipaisi;
sisukkaasti
sinnitteli
-
Sammatista Uhtualle!
Toki
teksti Lyytisellä,
joka
raapustaa kuin Lyyti,
oli
Väinöä parempi!
Toki
oivemmat otokset
julki
saatiin Niiraselta
-
kuni ”kännystä” Kalevin!
Silti
yhtään en häpeä,
-
minä, mies liki mitätön,
otoksia,
en runoja,
jotka
matkalla manasin,
-
kamerallani keräilin!
Eliasta
seuratessa
turhaan
ei alas valunut
yksikään
hikipisara,
turhaan
ei väsynyt askel,
rakko
raukalta hajonnut,
-
kenkä kehnolta revennyt!
Turhaan
ei nyt tunnetusti
myöskään
bensiini palanut
alla
Niirasen Juhanin,
kärryssä
kaverin kelvon;
kiire
toisilla isompi,
-
palkkapuuha kun kyseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti