Konsa
äijä änkyräinen,
vanha
herra Väinämöinen,
vainen
Ainolta tivasi;
”tullos
mulle morsioksi”,
suuttui
siitä Pohjan akka,
-
kävi Louhelle kateeksi,
keksi
kurja kelpo keinon,
-
aikoi miss Kalevalaksi,
riisui
itsensä alasti,
ilkosilleen
aivan riisui,
riensi
luokse Väinämöisen,
kumarteli,
keikisteli;
”kelpaanko
nyt mä sinulle,
olen
Ainoa isompi,
mittavampi
kaikin puolin,
kokeneempi,
innokkaampi,
-
kainous minusta poissa!
Tovin
katsoi Väinämöinen
alastonta
akkaa Pohjan,
katsoi
kerran, katsoi toisen,
katsoi
vielä kolmannenkin,
sulki
silmät ja tokaisi:
Olet
vaatteissa somempi,
komeampi
kuutamolla,
-
kuu jos on takana pilven,
ja
kun oikein tarkkaan katson
-
pimeällä kaikkein kaunein!
Lopun
tietää jo jokainen;
kun
ei kelvannut ukolle,
-
vanha äijä änkyrälle
nakunainen,
Pohjan akka,
jäi
Väinö ikiajoiksi,
-
äijäksi akattomaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti