Tässä
taannoin, viikon verran,
jopa
vielä lauantaina,
ystävä
oli minulla,
satakunta
taisi olla
ystävää
hymyileväistä:
Sylin,
silmän, suun mitalla
sain
mä kauniita kuvia,
keittoa
ja makkaroita!
Tänään
arkimaanantaina
täysin
toisin on jo kaikki:
Kaikonnut
on taas jokainen,
ystävä,
jopa toveri;
itse
ostan makkarani,
selkä
vääränä, vapisten
roskiin
kannan kauniit kasvot,
-
hymyävät herrat, narrit!
Pakko
tyhmän on kysyä,
minne
ystävä katosi,
-
kunne karkasi toveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti