5.6.2016
Jospa
tietäisi Elias,
poies
poikaset hakisi:
Konsa
kuljin Uhtualle,
tukenani,
turvanani
ei
ollut autoa minulla,
eikä
alla asfalttia,
GeePeeäSsä
loisti poissa.
Jos
mä eksyin, syy minussa.
Pusulassa
en mä saanut
lain
suukkoa, en pusua!
jälkikirjoitus
kipakka:
Ilman
jäi myös Väinämöinen,
Kalevi
Keravalainen!
6.6.
Kumpi
suunta sukkelampi
Karkkila
tahi Pusula?
Karkkilan
minä valitsin.
Tienviittakin
sen todisti,
ainakin
vähän yritti:
Kiitti,
nyt tää mulle riitti!
Karkkilan
eto porukka
soitteli
ukuleleä
kunniaksi
kulkijoitten
iltaisen
palan lisäksi.
7.6.
Högfors-Karkkila-Hyvinge
ratapohja
houkutteli,
maanitteli
matkalaista,
Lopen
maille linkkaajia.
Poissa
loisti Pikku-pässi,
vanha
vetreä veturi,
tallessa
oli komea
satelliittimaa-asema,
OoPee
Heinosen hedelmä.
Jättimäinen
lehmälauma
hämmästeli
pystyhännin
reippaanlaista
retkuetta.
Lopen
Uupuneet -porukka
oli
vastassa vasiten
meitä
kelpo matkaajia.
8.6.
Kunnon
ruokaa, riittävästi,
laittaa
meille matkaajille
oma
kokki, reitin varsi,
Loppi
ja sen Niittuwilla,
nuori
miesi tai emäntä.
Pitopöytä
paikallansa
aina
vatsan kurniessa
myöskin
Rengon rintamailla
kera
posliinipinojen,
tuhannen
eto tavaran.
Hyvän
ilmasen ajalla
matka
jatkui joutuisasti
Eliaksen
askelissa,
pahalla
apuna auto.
Houkutti
Kerava-viitta:
Kääntyös
kotia kohti;
Suuntaa
Väinömö ei vaihda
yhden
viittasen takia,
vielä
askel lain ei paina.
9.6.
Konsa
Kynttilä jätetty,
Härkätien
eto talonen,
jossa
näytillä kamoja,
peräti
sata tuhatta,
taidetta
yli rajojen,
kutsui
meitä mönkijöitä
Hämäläinen
Härkäreitti,
sade
saattoi sankareita,
vilu
miestä, nuorukaista.
Hyttystie
inisi; saavu,
saavu
seuraksi minulle.
Kylmä
kuitenkin takasi,
heikkoa
oli ininä,
Härkätie
sitä parempi.
Hattulan
raja älysi;
nälkäinen
on nyt porukka,
syötti
meille hernekeiton
Vesa-veikon
valmisteena.
sama
tahti Aulangolla,
Lajia
en vielä tiedä,
nenään
vaikka tunkee tuoksu!
10.6.
Seminaari
Aulangolla
kertoi
meille kulkijoille
kuinka
entinen Elias
mitalla
elämäntyönsä
kansan
kuntoa edisti,
terveyttä
tyrkytteli,
teemaa
josko uskominen.
Yli
hilseen taisi mennä
Kervo
Väinämön osalta!
Lepopäivä
taisi olla
kävelyä
raskahampi;
takalistoni
osalta!
Irtoi
kylpylä lihakset
takaliston
kuntoon saattoi!
Kuulin
mä kateederilta:
Runsas
istunta pahasta!
Otinpa
heti opiksi;
seisoin
puolet luennosta!
11.6.
Kunnon ruokaa,
riittävästi,
laittaa meille
matkaajille
oma kokki, reitin
varsi,
Loppi ja sen
Niittuwilla,
nuori miesi tai
emäntä.
Pitopöytä
paikallansa
aina vatsan
kurniessa
myöskin Rengon
rintamailla
kera
posliinipinojen,
tuhannen eto
tavaran.
Hyvän ilmasen
ajalla
matka jatkui
joutuisasti
Eliaksen
askelissa,
pahalla apuna
auto.
Houkutti
Kerava-viitta:
Kääntyös kotia
kohti;
Suuntaa Väinömö
ei vaihda
yhden viittasen
takia,
vielä askel lain
ei paina.
Kalevala-taistelussa
vilua
on hiukan nähty,
nälkä
kiertänyt on meidät.
Mieli
vielä korkealla
liki
pilvien tasalla.
Eliaksen
taipaleesta
liki
viidennes koluttu.
Lukijani
ällös suotta
kanna
murhetta, surua!
Pärepuita
konsa etsin,
metsätie,
kas, sinne johti,
reitti
vaikea mäkinen.
Käymättä
jäi se minulta,
majani
mun kattamatta.
Sade
sinnitti idästä,
kasteli
koko porukan!!
14.6.
Minulla
mitättömällä
olisi
menohaluja
heti
aamun alkaessa,
kukon
kelvon kiekuessa.
Aikataulu
määrää toista;
lähde
vasta kymmeneltä
konsa
paistaa päivä kuuma!
14.6.
Kelpo
kännykkä kilahti;
tullos
tulkiksi minulle,
sakille
veli Venäjän!
Voi
sä armas ystäväni,
ruki
ver on ainut minkä
osaa
lausetta venäjän!
Se
ei nyt minulle riitä,
etsin
toisen ja paremman,
jonkun
muun, kenet tahansa!!
15.6.
Kysyi
Karjalan Sanomat,
puhkui
tuolta Petroskoista
sanotko
pari sanaasi
meidän
lehtemme iloksi,
kuinka
kulkusi sujuvi,
maittaa
Väinön matka pitkä
tänne
Karjalan kylille,
kuuluisille
laulumaille!
Oli
siihen suostuminen,
pakko
poikasen puhua
matkan
riemuista, iloista,
Suomen
suurista pojista!
17.6..
Herrasmannista
matikka,
ainakin
unisijani.
Silkkiuikku
uiskenteli
aamutoimien
iloksi,
sadepäiväin
saatteluksi,
joita
kolme on luvassa!
18.6.
Päivä
kastoi yltä, päältä,
lisäksi
hiki sisältä.
Konsa
päättyi päivän taival,
niin
oli ovi lukossa,
vaihtarit
lukon takana.
18.6.
Komiasti
Kauko-serkku
muisti
vanhaa Väinämöistä
Heinolan
eto kylällä,
antoi
intoa minulle
kestää
tuulta ja sadetta
rakkoja
ja mittaa matkan.
19.6.
Sade
kasteli kanaljan,
pitkää
tietä kulki kurja.
Maalissa
odotti mökki,
kieli
veljemme Venäjän,
mistä
lain en selvää saanut,
mutta
silti hoitui homma
neljän
seinäsen sisälle,
alle
kelvon kurkihirren.
20.6.
Kummitus
kun kannoillansa,
pelkää
pieni nallerukka,
äitimuori
turvan tuopi.
20.6.
Savusauna
siisti kaikki,
miehet,
laihat ja lihavat;
naisista
en aivan varma;
tiedät,
syystä sattuneesta!
20.6.
Ruhtinainen
ruokapöytä
oli
meille vaivaisille
savusaunan
jälkilöyly,
paratiisi,
sen omena,
johon
lankesi jokainen
pelkäämättä
poisajoa.
21.6.
Kurjan
hongan konsa löysin,
luulin
päässeeni perille,
Kalevalan
laulumaille,
Eliaksen
männyn luokse!
Pettymys
oli minulle,
kun
puu nauroi ja räkätti:
Pääse
et sä näin vähällä,
tuhat
virstaa on edessä,
peninkulmia
satoja
ennen
kuin olet perillä
Uhtualla
ulkomailla,
mailla
veljesi Venäjän!
Itkin
päivän, itkin kaksi
raaviskelin
rakkojani,
parantelin
haavojani,
kohden
koillista kiritin
sydämellä
ja sisulla!
22.6.
Vanha
miesi vaivoinensa
pyörätuolilla
ajeli,
ajeli
edestakaisin:
Missä
on minun kotini,
vasemmalla,
oikealla,
kaukana
tahi lähellä,
edessä
tahi takana;
sinne
löydä en mä laisin!
Osoitteen
hän sentään muisti,
tutun
muisti taksikuskin,
vieläpä
oman nimensä.
Avun
löysin kännykästä,
siis
siitä älyttömästä.
Oli
kuski kulkemassa
oman
itsensä iloksi
mutta
toisen hän tilasi,
joka
kurjan kuljetteli,
muistisairaan
saatteleitsi
Mäntyharjun
vastapuolle.
Hyvä
työ tekijää kiitti,
unen
antoi oivallisen.
23.6.
Sama
tahti askelissa;
tovereista
toinen näistä
suosituin
on suomalainen,
toinen,
kahdesta pahempi,
miesi
on liki mitätön,
ikuinen
alokas, könsy!
Toinen
ratsulla ravasi,
minä
jalkaisin jutailen.
Taittunut
on toisen taival,
matkalla
on toinen vielä.
24.6.
Mikkelin
torilta aioin
ostaa
lörtsyn taikka kaksi;
oli
oivat loppuunmyyty.
Minä
mieleni pahoitin,
itkin
aivan iltaan asti
kunnes
kokkimme pelasti
autuaalla
atrialla
nauttijan
nurisemasta,
vatsani
valittamasta.
24.6.
Kauan
sitten nuoruudessa,
ikiaikojen
alussa
vaka
vanha vääräleuka,
Kalevi
Keravalainen
dinosauruksen
tapasi,
aikoi
lyödä sen lihoiksi,
arkiaamun
atriaksi.
Onneksi
oli elukka
kasvissyöjä
kannaltansa,
esivihreää
väkeä;
pulasta
pääsi Kalevi,
pelastui
perikadolta!
24.6.
Juhannus
se on tämäkin;
asfalttia
alla auton,
aattoillan
autopaikan,
eikä
auto laisin liiku,
kokkoa
ei näe, kuule,
ketään
halmeilla ei mailla,
vakiosakin
lisäksi,
kolmen
viikon konkareiden!
24.6.
Vähät
sillä nyt väliä,
suihkua
ei näillä mailla,
tarpeeton
deodorantti!
25.6.
Löysin
uurron kalliolta,
Siistosen
takapihalta;
historiaan
taidan päästä
vuoden
arkeologina,
katinkullankaivajana!
25.6.
Äänekosken
äärimailta
Kalevalan
kannelpulla
tulla
tupsahti tupaamme
leipomana
Väisäs-Reinon.
Pulla
kun erinomainen
katsottuna,
maistettuna
olkoon
sille tie avoinna
aina
Pohjolan perille,
kaukomaiden
kankahille,
pöytiin
rahvaan, keisareiden!
26.6.
Naisen
kyyneleet ja itku
ovat
joskus kyyn eleitä!
26.6.
Rantasalmi,
Lippos-Pekka
kutsui
meitä kulkijoita
teille
melko mutkaisille,
teille
turhan tuskaisille!
26.6.
Tämä
joukko joutuvainen,
nelihenkinen
porukka,
jalat
melkein juoksi alta,
alta
Väinämö-väsykön,
mutta
kesken loppui matka,
ennen
kehnon kaatumista,
urhoraukan
uupumusta.
26.6.
Koira
kettua hamusi?
Turhaan
raukkana ravasi,
ovelasti
kelpo kettu
kulki
tiellä, ei pihalla,
kulkureiden
kantatiellä.
27.6.
Laati
Väinö loitsun, kaksi,
taikoi
tumman taivaankannen,
värit
loitsi kirjaviksi,
mukaisiksi
miehen mielen,
tekoansa
tutkiskeli,
kehumatta
kerskaeli:
Taisin
taasen tempun tehdä,
Picassoakin
paremmin!
27.6.
Mua
vaimoni varotti,
Aino
taikka Pohjan akka
lähtiessä
läksytteli:
Pysy
kaidalla polulla,
kierrä
kaukaa kauhupaikat,
jätä
muille houkutukset!
Paha
paikka on nyt mulla,
Joron
jäljille kun joudun,
ohjelmaa
jos uskominen,
aikataulu
jos on totta!
Joro-Seita
armon antoi,
paikkasi
minivikani!
27.6.
Yle
petti toisen kerran;
tiedä
ei vasen kätönen,
mitä
puuhailee se toinen,
totinen
toveri toinen.
Liekö
liialti väkeä,
liekö
aika YyTeen taasen!
Jäljellä
jos yksi äijä,
ongelma
ei tiedon kulku!
YLE
petti toisen kerran;
Pietari
oli ”parempi”,
kielsi
kolmasti kaverin,
ylimmäisen
mestarinsa.
Anteeksi
sai Petrus-rukka;
miksei
myös Yleisradio!
27.6.
Kaksi
Lipposta on meillä;
Pöö-
ja Pirskatti-sanojat!
Toinen
Paavo, toinen Pekka,
Rantasalmelta
on toinen,
toinen
torvelo stadista.
Kansan
suosikki on toinen,
pressaksi
ei päässyt toinen!
28.6.
Tekee
aika tehtäväänsä,
Joron
Jäljillä vasiten!
Kadonnut
on paikan loisto,
jäljellä
vain kaunis muisto!
28.6.
Tytöt
ja pojat, herätys!
Tulossa
Savon Sanomat;
kaunistu
ja kampaan tartu,
suorista
eto krakasi,
vakiohymy
valitse!
28.6.
Ropo
riittää ostoksilla,
mainosta
jos uskominen,
kauppias
kun Koo Roponen.
Silti
vei se mun rahani,
sentit,
viime pennoseni,
Kroisos
kun en ollut vielä.
28.6.
Konsa
kolme kiekujista,
laulujen
lurittajista,
nykypäivän
”tähtösistä"
osansa
oli ajanut,
tarpeekseen
sai Väinämöinen,
esiin
kaivoi kanteleensa,
soitti
kuin kerubi sorja,
kuni
kuuluisa kuningas,
salin
täytti laulannalla
kuni
kaunihin käkönen,
satakieli
suurenmoinen.
29.6.
Kumma
jos ei kohta Lyyti
ala
vinhaan kirjoitella,
kynän
kelvon konsa löysin,
tyhmän
kännykän sijalle!
Toimittaja
varsin viisas
raapusti
oheisen tekstin,
mikä
lienee laite ollut!?
29.6.
Jos
ei matka kohta jatku,
rapakunto
on minulla,
konsa
täällä päivän pitkän
Kuntorannassa
makoilen,
syön
ja juon ja laiskottelen!
Meno
mielessä minulla;
maaten
ei etene matka,
taitu
taival Uhtualle!
29.6.
Kaksi
atriaa on tässä,
kuka,
ken syö nyt mitäkin;
yhtä
mies, orava toista!
Väinämö
söi karjalaista
muikku-paistiannostansa,
kurre
mäntysen käpyjä.
Masu
täysi kummallakin.
30.6.
Tulenliekki,
sä livahdit
tavoitteeksi
torstai päivän.
Luoksesi
on matka pitkä,
peninkulmainen
peräti!
Jaksanenko
kolme niitä
asfaltilla
astuella
ennen
illan ehtimistä,
energian
ehtymistä!
Ehkä
jaksan jolkutella,
taivasalla
taivallella
kaipuu
kun on luokses kaunis!
30.6.
Tulenliekki
leimahteli,
kuumotteli
poskipäitä,
konsa
kuului tanssiinkutsu,
konsa
nätti neitokainen
viekoitteli
Väinämöistä.
Moksiskaan
ei ollut Väinö:
Josko
kynnät kyisen pellon,
josko
hiihdät hiiden hirven,
saatan
tahdin tanssahdella,
kerallasi
keinahdella
yhden
askeleen edestä.
Eipä
ollut neitosesta
kyisen
pellon kyntäjäksi,
hiiden
hirven kaatajaksi.
Niin
säilyi ikiajoiksi
salaisena
Väinön murhe;
tanssia
ei Väinö taida,
ei
askelta ainoata!
30.6.
Kolmen
tauon taktiikalla;
juoma,
ruoka, toinen juoma,
sujui
varsin sukkelasti
kolmenkympin
kulkukoitos,
vaikka
paistoi kuuma päivä,
vire
tuulen loisti poissa,
vaikka
kärry poikinensa
pakotteli
pintareelle,
usutti
saviuralle.
1.7.
Toimittaja
Heinäveeltä
kysyi
meiltä kaikenlaista,
utelipa
ummet lammet.
Liekö
kunnon skuupin saanut:
Umpihullut
huhkimassa
jalan
käyden, jolkutellen
kohti
Karjalan kyliä,
mäntyä
rajantakaista!
Viel’
ei järki aivan jäässä,
toivossa
hyvä elellä!
2.7.
Kohta
vastassa Valamo,
evakko
rajantakainen,
laatulahja
Laatokalta.
Vastassa
on viinikierros,
ryyppy,
kenties kaksi, kolme,
jolloin
tällä tietämällä
humalasta
tuskin huolta,
jollei
yks kaks yllättäen
ole
korkea prosentti,
jonon
päähän äijä aina astu,
tuoppi
vaihdu tynnyriksi!
2.7.
Pääskyset
pukukopissa;
ruokkija
ja ruokittavat
yrittivät
pärjäellä
pahan
maailman menossa.
Oli
koppiin unhottunut,
jäänyt
joltakin jälelle
paha
verkko painajainen,
johon
tarttui pääskyrukka,
yksinhuoltaja
hyväkäs.
Siihen
päättyi linnun lento,
kolmen
poikasen elanto.
2.7.
Kohta
vastassa Valamo,
evakko
rajantakainen,
laatulahja
Laatokalta.
Vastassa
on viinikierros,
ryyppy,
kenties kaksi, kolme,
jolloin
tällä tietämällä
humalasta
tuskin huolta,
jollei
yks kaks yllättäen
ole
korkea prosentti,
jonon
päähän äijä aina astu,
tuoppi
vaihdu tynnyriksi!
Jälkikirjoitus
kipakka:
Tappanut
ei tippa yksi,
sitäkään
kun lain ei saatu,
kun
jäi kierros kiertämättä!
2.7.
Kyll,
on kylliksi kyniä
runo-Pentille
pedattu,
josko
miesi mittavainen
vielä
rustaisi runoja,
ihmislasta
lohduttaisi,
kansakuntaa
kannustaisi!
3.7.
Tällaisena
koin Valamon,
kirkkaan
helmen Heinvetisen.
3.7.
Matka
konsa mittavainen,
peninkulmainen
peräti,
uupumus
kun yllättävi,
näkee
silmä kaikenlaista,
peikkoa
ja menninkäistä!
Näetkö
sinä inehmo,
sinä
virkeä, viriili,
tässä
muuta kuin vain puuta
kurjan,
vanhan kuusenrungon!
3.7.
Ihmeauto
on nyt meillä,
taivaanrannan
tallaajilla;
seilaa
kun ei kurja laiva,
lähde
eurolla vesille,
muuttuu
vinha matkakärry
suorastaan
vesipedoksi,
kulkee
vanhus vetten päällä
kuin
amfibioelukka.
3.7.
Josko
urho arka oisi,
pelkäisi
vesipetoa,
ei
hän urho laisin oisi,
vaan
jänishousu heimoltansa,
suvullensa
suuri murhe.
3.7.
Hämäläinen
sortin sakki
myöhästyi
vain päivän yhden;
oli
siinä liikaa yksi,
yksi
päivä ratkaiseva.
Kutujuhlakekkereistä,
tuus,
Tuusniemen kekkereistä
nautti
vain oma porukka,
ei
lain Lieto Lemminkäinen,
eikä
villi Väinämöinen!
4.7.
Klaukkalan
likan imussa
Kalevi
Keravalainen
ravasi
Telkkien mäelle
ensimmäisenä
vasiten;
otti
kunnian ja kullan!
5.7.
Kosteus
on rutjan riesa;
jokainen
vesipisara
lisä
pieni on ilossa,
onnessa
ja autuudessa!
Lisäksi
mun murheekseni
miljardeja
riittää niitä
alla
pilven joka ikisen!
5.7.
Jaloin
jos ei matka taitu,
apunani
olkoon auto!
Jos
ei kaiu Väinön laulu,
liekö
Juicesta apua,
Juice-kuorosta
vasiten!
5.7.
Rosberg,
Räikkönen ravassa,
ilman
sankarin imua,
konsa
kurja kuljettaja,
ajokortiton
ajuri,
Kalevi
Keravalainen
astuu
viivalle samalle,
kuululle
katuradalle,
maisemissa
Monte Carlon!
Sääli
silloin poikasia,
pilttejä
isukin, äidin,
uransa
lopettavia,
kuuluja
kuvattavia!
5.7.
Juankosken
Joikuseura
jättitaiston
järjesteli;
ken
on kelvoin kiekujista,
nykyveisuin
veisaajista?
Tuli
paikalle valiot,
koko
maailman mitassa
laulajat
iän ikuiset.
Nämä
kolme konkaria
palkittiin
podiumilla,
kullalla
ja kunnialla;
tosin
kaksi heistä vainen,
koska
mitteli vain kolme;
tyytyivät
muut kuulijoiksi!
5.7.
Jaloin
jos ei matka taitu,
josko
rakkoja jaloissa,
apunamme
olkoon auto!
Helpotus
tämä monelle,
ainakin
alamäessä!
6.7.
Josko
päivän päättyessä
olet
märkänä hiestä,
josko
kylmä kiusaa miestä,
suihkuun
syöksy, vaatteet vaihda.
Pitkää
iltaa ällös vietä
kuunnellen
eto puheita,
maistereiden
mietelmiä
märkänä
kuin kirkon rotta,
joka
löysi sattumalta
kellarista
oivan onnen;
kirkkaan,
vuolaan viinivirran.
6.7.
Juankoski
jouhevasti
aivan
yks kaks yllättäen
lounaan
tarjosi väelle,
vinhoille
vaeltajille,
kulttuurikuluttajille.
6.7.
Katsomo
on oitis tyhjä,
konsa
huusi herra Hamlet:
Ollako
vai eikö olla.
Sitä
ennen täysin täynnä
maksaneita
katsojia!
6.7.
Tyylityttö
Helsingistä
juoksi
kelpo kympin lenkin!
Minä
jaksan vain kävellä.
7.7.
Suuntana
on Luostanlinna,
mi
on oiva hoitolaitos,
parantaja
eksyneiden,
jopa
harhaanjohdettujen,
mikä
vieläpä parasta;
Joron
Jäljillä kävijän,
Kalevala-kulkijoiden!
7.7.
Kalevi
Keravalainen
maita
mantuja kuleksi,
aikoi
kurja sankariksi,
jättiliskon
surmaajaksi.
Konsa
suuri metsästäjä,
leijonan
ja karhun surma,
näkyviin
sai liskon lapsen,
joka
vielä toistaiseksi
munankuoressa
asusti,
oli
aatos täysin toinen:
Ryhdyn
mä kalastajaksi,
taikka
verkonpaikkaajaksi!
8.7.
Väinämöisen
päivätorkku,
pahan
laadun painajainen:
Kuuletko
sinä inehmo,
ikinuori
ihmemiesi,
Kalevi
Keravalainen,
Väinämöksi
myös sanottu:
Täällä
mister Mäntyniemi,
ja
kuningas Kultaranta.
Tänne
Naantalin tiloihin
sua
kutsuu Kultaranta,
poiketa
jos vain sä ehdit!
Sorry
Sauli Suurensuuri,
nyt
on mulla pieni kiire,
Uhtualle
ehdittävä
luokse
kurjan kuulun männyn
josko
vastassa Vladimir,
jonka
äskettäin tapasit.
Mutta
ehkä syksyn tullen,
joskus
joulukuun alussa
voisin
stadissa tavata
sinut
ynnä puolisosi!
9.7.
Anteeksi,
vähän vilahti,
tarkoitus
kun on minulla
päästä
taivaalle staraksi,
matkata
Marilyniksi!
9.7.
Saanko
tulla seuraksesi,
kaveriksesi
kavuta,
saanko
seistä vierelläsi,
lausua
pari runoa,
runoa
omatekoista,
josko
maineesi avulla,
sinun
sorjasiivelläsi
musta
laulaja tulisi,
vaikka
pahnanpohjimmainen,
kunhan
vain jotain tulisi!
9.7.
Mottimiehen
painajainen
Töitä
paiskin vuoden, kaksi,
jotta
motti valmistuisi;
turhaan
uunona ahersin,
aina
vei kapitalisti,
valtiokapitalisti,
veroherra
vertaa vailla,
ikuinen
verenimijä
pinostani
parhaat päältä.
Viimein
malttini menetin,
minimottini
monotin:
Lypsä
muita, et minua!
9.7.
Raskas
on kranaatinheitin
kantaa
taikka kuljetella.
Raskaampi
toki on olla
tulen
alla taistelussa,
suu
ja silmät sammaleessa!
9.7.
Läskivatsan
seutuville
Kekkos-Urhon
instituutti
meille
kelpo kulkijoille
oudot
vempaimet usutti,
laitteet
tummat, kummalliset,
salaiset,
salaperäiset.
Muuan
kuulu hevosmiesi,
jolla
vaimo keskusneiti,
kehuskella
taisi meille:
Kuulin
äsken kulkiessa;
KooGeeBee
kera CiiAiEin
murtanut
on kehnon koodin.
Kohta
herrat Moskovassa,
Ameriikan
mantereella
tietävät
pahat tekonne,
salanne,
sydänsurunne,
kalan-
ja lihanhimonne,
vatsan,
rinnan ympärykset,
likaiset
sukat ja vitsit
ynnä
vielä viimeiseksi
ne
kuljetut mailit, metrit,
peninkulmat
vaaksat, virstat,
jotka
tällä tietämällä
eivät
kiinnosta kai laisin!
10.7.
Väinämö
talon rakensi,
isot
akkunat avasi,
oviaukon
seinään saattoi,
jotain
pientä vain unohti!
10.7.
Kirkolle
on kohta kiire,
vene
konsa korjattava,
airot
jostain ostettava.
Kirkolle
on kohta kiire,
ellei
paidatta viel’ pappi,
lukkarin
lusikka suussa.
Kirkolle
on kohta kiire,
ellei
liene arkipäivä,
varma
välttö jalkapuusta!
10.7.
Suojärven
surusijalla
kyynel
vieri poskellani,
sisältäni
suolakyynel.
Suojärven
surusijalla
suomalaisna
suuta mursin,
punasilmin
sinnittelin.
Turha
muuta mun sanoa,
kun
en kestä kyyneleitä;
omiani
varsinkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti