Oli
kerran kauan sitten
pohjoisilla
kinkamilla
hyvinvointivaltakunta,
jota
hallitsi kuningas
-
osin kuningattaren keralla.
Vasta
jälkeen pitkän piinan,
sortokauden,
kahden taiston,
vasta
vanhuuden ajalla
prinsessan
sai valtakunta.
Dekadia
neljä konsa
täytti
neito näyttäväinen,
koitti
aika kastejuhlan.
Piti
juhlaan kutsuttaman
koko
kelpo kulmakunta,
sekalainen
seurakunta,
haltiattaret
vasiten,
-
siis ne kaikki kolmetoista!
Yksi
vain jäi kutsumatta,
yksi
kaikkein kauneimmista,
-
suurista ja mahtavista!
Suuttui
siitä kutsumaton,
suuri,
mahtava Femina,
Femina
pahansisuinen
kalatti,
kirosi, kirkui,
käytti
suuria sanoja,
koko
suuren kulmakunnan
-
ärräisen sanavaraston!
Eikä
siinä vielä kaikki:
Suuri
mahtava Femina
uneen
uuvutti ipanan,
nelikymppisen
kakaran;
boikottiin
pani porukan,
hyvinvointivaltakunnan
-
sadan vuoden sattumaksi!
Tämä
josko on satua,
äkin
saapui prinssi uljas,
-
prinssi se Nato-niminen,
antoi
suukon prinsessalle,
ja
kohta sillä seisomalla
hyvinvointivaltakunta
-
kukoisti kuin kukkaniitty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti