Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

tiistai 5. elokuuta 2014

Kitee yllätti lopulta!

Taannoin vuonna kaksitoista
Kiteellä minä kipaisin,
kuulostelin katsomossa
teatteritaituruutta,
runoni ulostuloa,
katselin Kyläparia,
Myllyä, sen pyöritystä,
maistelin” hiki hatussa
korven kirkasta rojua,
- pullosta Potoskavaaran!

Ennen iltaista eroa,
runosta tuli puhetta:
Digitaalinen esitys,
tallenne tavanomainen,
- muistona olisi oiva.

Jäniksenä suostui Tarja,
lähetellä sen lupasi,
- Keravalle keplotella.

Vuottelin mä vuoden verran,
sähköposteja sutaisin,
sinne, tänne singoittelin,
kyselin kai Kaalimaalta,
asiasta arvuuttelin,
mutten sentään muistaakseni,
pukilta, sen vartijalta;
viimein annoin mä periksi,
- unohdin koko asian.

Hoppuillut ei turhaan Tarja,
Jäniksen selässä ollut;
kului kaksi kurjaa vuotta,
kunnes kuulin Kaalimaalta,
Maijalta sain sähköpostin:
Kohta DeeVeeDee tulossa,
nopeaan on se tulossa,
- kertoile äkin osoite!

Tänään vuonna neljätoista,
viides päivä kahdeksatta,
postiluukkuni kolahti,
itki silmäni ilosta:
Kitee yllätti lopulta,
pelastui Potoskavaara,
- potaskaa ei ken puhunut.

Enää en ole suruinen,
kaipaile en lohdutusta,
- kiteeläistä kirkastusta!

Päinvastoin on mun tilani:
Pätsiä mä katsastaisin,
tosi mieluusti minäkin,
jos Kitee lähellä oisi,
- Keravaa liki makaisi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti