Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kertomus Nato-avusta!

Tässä taannoin Ruotsin maalla,
Svea-mammasen majalla
kuuli lapsi keittiöstä
aivan lattian rajasta
- rapinaa ja rouskutusta.

Pääsi parku lapsen suusta
surku suusta tyttölapsen:
Mikä hirveä olio,
turmelee minun tupaani,
- leikkipaikkani leluja!

Apuun juoksi äiti aulis,
parkaisi perin pahasti:
Mikä karmea kojootti,
rienaa, raapii lapsostani,
- ainokaista armastani!

Hätiin ehti pappa parka,
huusi, kirkui ja kirosi:
Missä nyt viranomainen,
- palokunta ja poliisi!

Kohta paikalla poliisi,
palokunta, ambulanssi,
- rankkuri ja arkkipiispa.

Pääsi parku rankkurilta:
Missä viipyy armeijamme,
- surkea sotaväkemme!

Tuli kohta komppania,
pataljoona ja prikaati,
koko Ruotsin ruotusakki,
- ammattiaseporukka.

Karjui kenraali ja itki,
vaati naapuriapua,
- Suomen turvaa ja tukea.

Saapui viimein herra Haglund,
ruotsinlaivalla ajeli,
tilannetta tarkkaan tutki,
- anoi Norjaa ja Natoa!

Paikalla kun armeijoita,
laivastoa ja tykistö,
pääsi lapsonen pulasta,
hengestänsä hiirulainen,
sikäläinen siimahäntä,
- tavallista tok' isompi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti