Kalevi Koskela alias Keravan Väinämöinen

maanantai 12. elokuuta 2013

Lahja pieni, ja mitätön

11. elokuuta 2013

Tyttö pieni, aika arka,
istui syrjässä sakista,
tuskin kymmenvuotiaaksi
ehtinyt hän varreltansa,
kieltänsä en ymmärtänyt,
sanoista en selvää saanut,
tajunnut tuon taivaallista.

Tytölle käden ojensin,
lahjan annoin, kai hymyilin.

Tyttölapsi pois jo juoksi
kourassansa lahja pieni,
lahja pieni, ja mitätön,
- mainoslahja, led-Kerava.

Pois hän juoksi, ja palasi,
kelpo tyttö kättä näytti,
käsiänsä vilkkaan käytti,
katsoi silmiini arasti:
Annoitko tämän minulle,
ihan varmasti minulle,
minulle, ikiomaksi!

Käden suljin, ja selitin,
sanoin elkein ja eleillä:
- Sinulle, ikiomaksi.

Päivä vaihtui sunnuntaiksi,
lähdön hetki meille koitti,
köytettynä turvavyöhön
takapenkillä jo istuin.

Hätäisenä kiersi tyttö,
etsi, etsi, viimein löysi,
katsoi silmiini, hymyili.

Tarvittu ei tantereella,
Vironmaalla, naapurissa,
kieltä yhteistä, sanoja,
tarvinnut ei teeskennellä,
- käyttää turhia sanoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti