Yksi paikka vain vapaana

Yksi paikka vain vapaana,

tuhat tuolia varattu,

jono valtava viraston.

Sisään astui perhekunta,

miesi musta, muukalainen,

vaimo viehko, huivipäinen.

Miesi musta muukalainen,

kaksi askelta kipaisi,

tuolin itselle imaisi.

Vaimo viehko, huivipäinen,

seisoi hiljaa paikallansa,

oli turja tyytyväinen.

Nousi surku suomalainen,

viittoi vaimolle varoen;

sijalleni istu tänne.

Vaimo viehko, huivipäinen,

heti ilmaisi eleillä,

sovi ei tapa minulle.

Viimein vaimo huivipäinen

periksi pahalle antoi,

istui paikalle vapaalle.

Kului tunti, puolitoista,

mies, se surku suomalainen

virastosta pääsi poies.

Vielä viipyi, istui vaimo,

oli hohtava hymynsä;

- saiko turpaansa kotona!