konsa
arpoi Aamulehti,
jotta
jätkä isokokoinen,
opettajaa
oisi lyönyt,
taputellut
poskipäitä,
silitellyt
leukaluita.
Myöten
antoi Aamulehti,
tarinansa
pyörsi turja,
– vältti
pöydän leivättömän.
Anteeks'
antoi ärjy äijä,
hymyhuulin
hurja miesi,
mutta,
mutta leppoisasti,
satu
päättynyt ei siihen.
HooäS
jatkoi harkitusti,
tutki
kurja Kuopiossa,
avarassa
arkistossa,
löysi
tiedot tinkimällä.
Liioiteltu
on kai isku,
– legenda
ihan ikuinen,
totta
on vain toinen puoli,
jälki-istunto
on ollut,
rangaistu
on rakkinetta,
–
selvinnyt
ei mistä syystä.
Päätös
syistä, synneistänsä,
ikuisesti
ja iäti,
– takana
on lukon, lujasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti