Janne Toivonen, Hesari!

Konsa kirjoja kokosin,

SA-kuvista kun tein viisi,

- mä viisi satasivuista,

luulin niitä puuhatessain,

jotta ”kurjake” jokainen,

”sankari”, sotakuvaaja,

hienohelma, herranterttu,

kuvansa usein lavasti,

- jopa rintaman takana,

jotta säilyy henkikulta,

- herralla elämän lanka!

Mutta sitten onnekseni

Janne Toivonen, Hesari,

totuuden toi aivan toisen:

Moni noista ”pelkureista”

kaatui lailla monttumiehen,

- etulinjataistelijan.

Jälkeen Toivosen totuuden

kuvat näin mä uusin silmin;

upeasta aineistosta

kiitin urhoja ujosti!

Outo joskus on logiikka 3

Outo joskus on logiikka:

Se, jonka takapihalla

tehdään varkaus tai murha,

rötöksestä vastaa itse,

vaikka itse uhri oisi,

puukotettu kuoliaaksi

- kesken parhaiden unien!

Yksi joukosta erottui!

Microsoft kun poies potki

tuhat suurta suomalaista,

tietonuorta, miestä, naista,

Ihalaisen Lauri itki,

vaati vastuuta, varoja.

Alexander Stubb tutusti

hymyhuulin miestä matki,

vaati vastuuta, varoja.

Timo Soini suuna päänä

syytti, herjasi ja haukkui

johtajia joutavia

- palturin puhumisesta.

Antti Rinne hieman pettyi,

penäsi sitoutumista.

Kiinnosti Kataista ranska,

- Twitteri-tilin lisäksi.

Yksi vain ei lannistunut:

- Keskustan Juha Sipilä!

Tahtoa jos Suomen maassa,

työttömiksi tyrkättyinä

oivat ohjelmaosaajat

ylös nousevat ojasta,

astuvat pois allikosta,

rakentavat oivallisen

- jopa parhaan maailmassa,

terveystietojärjestelmän,

- sekä myyvät sen myös muille!

Paha palkkansa sai taasen

Paha palkkansa sai taasen,

Katainen tosi komean,

kaksi kymmentä tuhatta,

lisäksi lihapatojen,

päälle Euroopan etujen.

Kohta vuorossa demarit,

Ihalainen, Antti Rinne,

konsa työttömyys tylysti

koittelee taas Suomeamme,

kovin kourin koitteleekin,

eikä kaksikko komea,

riuska ja tosi rivakka,

toimeen tartu, hommaa hoida,

aherra hiki hatussa,

paitsi rantahietikolla!

Sata vuotta täytti vanhus

Sata vuotta täytti vanhus,

yksin istui ja odotti,

sukuansa suurta vuotti,

avittaisi josko hieman,

josko juhlan järjestäisi,

kakut, pullat pyörittäisi.

Turhaan vuotti vanhusraukka;

ketään tullut ei tuvalle,

tuli aamu, juhlapäivä,

suku soitti ulkomailta:

Onnittelut mummokulta,

täällä hehkuu rantahiekka,

vilpoisaa on aavan aalto,

vesi varpaiden välissä!

Vanhus istui yksiksensä,

yksin istui, itkeskeli,

ovikello soi, pirahti:

Onnittelut naapurille,

yli muiden ystävälle,

sata vuotta täyttävälle!

Tilanteesi kun mä tiesin,

vanhastaan kun muistin, tiesin,

kakun leivoin, pullat paistoin,

vähän suolaista sutaisin,

jopa vieraiden varalta,

- ventovieraiden varalta!

Ihanasti vanhus itki,

kyynelsilmin kiitteleitsi:

Hyvä mieli nyt on mulla,

kutsun tänne kulkureita,

laitapuolen lapsosia,

suku kun ei kunnioita,

juhli korkeaa ikääni,

viitsi tänne vaivautua

ennen päättöä eloni,

hengen viimeistä vetoa,

- kutsua iki-Jumalan!

Lapsi on nyt riiston kohde!

Lapsi on nyt riiston kohde,

lastentarha laittamaton

liikemiehen bisnespaikka,

kirkuu lastentarhatantta.

Täti muistaa ei nyt taida,

että aivan ilmaiseksi

itsekään ei lasta hoida,

lastentarhassa tee työtä.

Tekniikka ei aina auvo!

Rassaa akka aivojasi,

käytä harmaita soluja,

äijä kirjoita kynällä,

ällös aina läppärillä.

Muista miesi, akka armas;

oma pääsi jos on tyhjä,

lisää lain ei sinne mahdu.

Tyttö, neito, nuorukainen,

kierrä kaukaa kuuklettelu,

opi ulkoa jotakin,

jotta ymmärrät luetun.

Muista miesi, akka armas,

älä liikoja yritä;

kerralla asia yksi,

kännykkä tai vauhdin hurma.

Navigaattori unohda,

ihan itse suunnistele,

jotain jotta muistat matkastasi,

dementiaa torjut turja.

Muista miesi, akka armas;

vanha keino kelvollinen,

taustatieto taivaallista,

tekniikka ei aina auvo!