Kalevilan Vuosikirja

Osta kirja "taivaallinen",

opus oiva, erinomainen,

joko itselle iloksi,

kaverille kannusteeksi,

taikka sitten tyylikkästi,

vihamiehelle viaksi!

Nouse Suomen syrjäseutu!

Savon sisko, Pohjan poika,

seiso suoraselkäisenä,

ällös vieraasta välitä,

kumartele keisareita.

Pidä pääsi, ällös astu

alle vieraan käskyvallan,

– alle kokkarin komennon.

Savon sisko, Pohjan poika,

seiso suoraselkäisenä:

Itse tiedät sä paremmin

sinulle mikä hyvästä,

– vaikka Virkkunen mitä sanoisi!

Savon sisko, Pohjan poika,

seiso suoraselkäisenä,

ala vinha vastarinta,

kumoon kaada kuntakartta,

– tyhjänpäiväinen paperi,

pyyhi pöytää Virkkusella,

– arvottomalla akalla,

aja hallitus hajalle,

– sateenkaari surman suuhun!

Lylyn Lauria lykästi

Lylyn Lauria lykästi,

konsa kurja kuopan jätti,

– palkkakuopasta pelastui.

Tosin tällä tietämällä,

kovin kumma ei korotus:

satanen ja sillä siisti,

sekä päälle pelkästänsä

– kaksi kertaa Kela-eläke!

Gallupia katsellessa

Gallupia katsellessa

pakko tyhmän on kysyä,

onko Paavo, se pannaan pantu,

pohjoisen tuki ja turva,

– paavi, puolueen pelastus!

Gallupia katsellessa

pakko tyhmän on kysyä,

onko uljas Urpilainen,

se Jutta, turma työväkisen,

– demarien lehmänhäntä!

Gallupia katsellessa

pakko tyhmän on kysyä,

onko Soini, suohon syösty,

alati alamäessä,

– vaiko vain pidossa siestan!

Gallupia katsellessa

pakko tyhmän on kysyä,

onko Jyrki, järkiäijä,

kunkku kultakukkulalla,

– vähän ennen allikkoa!

Kunnon miehen Kansanhiihto

Jos on latvassa lahoa,

– unohdettu Tahkon tahto,

Kansanhiihto hiihdettävä

Kansallisen kammareissa,

tylsä small talk mielessänsä,

huippukorkeissa koroissa,

muijan yllä pikkumusta,

kokomusta äijän päällä,

eikä hiihtohaalareissa,

valkohankien lumossa,

Paloheinän paikkehilla,

– kunnon miehen kumpareilla.

Vaikka kaataa herra Wallin

Pohjois-Karjalan prikaatin

vaikka kaataa herra Wallin,

suojassa on silti seutu,

rakas Ranta Kontiomme,

josko Kaisa on kylillä,

Joensuun likellä likka,

lyly, kalhu kunnostettu,

taito tallella tytöllä,

ase valmiina varalta!

Usko Siskoa tai ällös!

Usko Siskoa tai ällös,

– ällös konsaan korviketta!

Jos on yhtään uskominen

Siskon kurjaa korviketta,

keravaista Väinämöistä,

oli meillä onni myötä,

kun ei tullut kampaajasta

– presidentin puolisoa.

Pakko muutoin pohdiskella,

sanansa sanoa Siskon,

– antaa loppulausuntonsa,

kuinka häntä kutsuttava,

– rouvaksi vai parturiksi,

kun on kelpo kampaajamme,

tänään ynnä toistaiseksi,

vailla tohtor-titteliä,

– Arajärven ansioita.