Sikamainen järkijuttu

Katala sikakuvaaja,

– yrittäjä yöpimeyden,

kovan paikan on edessä,

konsa keksi kasvattaja

– sikafarmari rivakka,

idean ihan ihanan:

sisäsiistin HyväSikalan,

jossa hoito oivallista,

tilat melkein taivaalliset,

– yli asetusten ja lakien.

Nyt on hauska narrin nähdä,

haluaako hurja olla,

– se yrittäjä yöpimeyden,

omistaja ynnä aito

osakekapitalisti,

haluaako hurja mennä,

lättiin astua arasti,

olla hoidossa apuna,

ajaa porsaiden parasta

– onneksi osakkeidensa,

sekä päivisin kuvata

saparoita sikkuroita.

Minä miettijä mitätön

uskon tunkua tulevan,

toki turja – leikilläni!

Onko Soinissa pelastus!

Juhlittu on Linnan Juhlat,

”itsenäisesti” iloittu,

vaikk' on lailla hölmöläisten

itsenäisyys myyty muille,

– uhrattu ikiajoiksi?

Kohta kerma on hapanta,

arki armoton edessä,

velkataakka vertaa vailla,

ellei kansa kaikkialla

heti hylkää herrojansa,

anna potkuja pahoille,

– Brysselin piruparoille!

Kysyn kurja kummissani:

Onko Soinissa pelastus,

vapaa Suomi Väyrysessä?

Kysyn kurja kummissani:

Alle vieraan hirmuvallan

alistua onko pakko

kera uljain uskovaisten

– Jutan, Jyrkin, Lipposlaisten?

Näitä mietin mielessäni,

ennen viivani vetoa,

– vetoa punaisen viivan!
Mieti ystävä, sinäkin!

Pitkä mies muka parahin!

Pitkä mieskö on parahin,

presidentiksi sopivin?

Ameriikan jos on malli,

kärjessä on keikkumassa

kaksi Paavoa pisintä,

– demari, ja se vasuri.

Pärjäisi ei kolmas Paavo,

se keskustan eto epeli,

– edes korkojen keralla.

Jos taas mallina nyky-Venäjä,

kärjessä on kieltämättä

Sari – se tynkä likkalapsi.

Liki miehen mittaisena

laskuissa ei lie mukana

Eva – se luikku korkokorsto.

Tuore tutkimus todisti!

Tuore tutkimus todisti:

Kauan kun on naimisissa,

elää vanhaksi myös miesi.

Mitä siihen mä lisäisin,

naputtaisin nauramatta:

Sata vuotta jos parina,

kuollessaan on jo jokainen,

siis myös miesi – aika vanha!

Tätä Tarjasta sanottu

HooäS-raati raadollinen

pohti Tarjan taituruutta,

tunaroinnista tulistui,

osa vielä nuoleskeli,

osa vaikeni visusti,

osa kiukusta kihisi,

osa toitotti totuutta:

Pomona mitä parahin,

paremmasta ei väliä,

paikalla sydän, moraali,

mitään mieleeni ei jäänyt,

arkinen tavis, sopiva,

Muumilaakson Muumimamma,

känkkärä Hemulitantta,

oli hiljaa hiiren lailla

silloin, kun piti puhua,

muulloin aina äännähteli,

nuoli jalkoja Putinin,

vastusti vihapuhetta

– vihapuheella vasiten.

Paavo-parka, se vasuri

Paavo-parka, se vasuri

vakavissaan väittää meille:

Nato, se sotilasliitto

pahin on peikko maailmassa,

– pahan kaiken alku, juuri.

Muista ei ministerismies:

Liitto Varsovan on kuollut,

turvata siis turha siihen,

– vaikka mielensä tekisi.

Mikä juhlassa parasta?

Mikä juhlassa parasta?

Ehdottomasti se, että

kerta kaunis kahdestoista

oli ehkä onneksemme

viime kerta, jolloin Tarja

toimi kurja kutsujana,

emäntänä ehtoisana,

– Putiniksi jos ei päädy!