Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

perjantai 2. syyskuuta 2011

Oli vaara varpaallansa

Mongolian matkallansa,
taannoin jouseen tarttui Tarja,
aseen otti kämmeniinsä,
nuolen viinistä viritti.

Katsoi ”kansa” innoissansa,
kuinka kauas kantaa kaari,
osumansa onko oiva,
napakymppi näyttäväinen.

Päättyi kehnosti yritys,
ylipäällikön yritys,
oli vaara varpaallansa,
saada nuolesta osuma.

Väki katsoi kauhuissansa,
vähitellen väänsi naurun,
hörönaurun päästi Tarja:
Taisto ei minun lajini!

torstai 1. syyskuuta 2011

Jos on tuttu tuomarina

Jos on tuttu tuomarina,
onko helpompi pelata,
pallo saada paikallensa,
vastapäähän vastineeksi,
ystävyydestä jalosta?

Senkö lauluja sa laulat!

Senkö lauluja sa laulat,
senkö virttä sä viserrät,
jonka juurella asumus,
jolta palkkaasi janoat,
jonka pannaa sa kavahdat!

Lauri maksaa laskujansa

Myllykoski koht' ei kuohu,
tehdas seisoo tyhjillänsä,
paperiporukka parka,
pohtii vanhoja vikoja,
lakkointoilun iloja.

Lauri maksaa laskujansa,
ajan entisen tekoja,
ministerinä nyt miesi,
kantaa huolta huomisesta,
koko kansamme edusta,
ehkä ainakin pitäisi!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kasvatuksen kauhunpaikka

Keuda se on kunnon koulu,
kasvatuksen kauhunpaikka,
konsa kaikki kiltit lapset,
puhumatta nyt pahoista,
saavat siellä syljeskellä,
seiniin ynnä lattialle,
ihan ilman huomautusta,
kaikki kunnon nuuskamällit!

Paavo sukkana sujahti

Mäki Arhin ärjähteli:
Miksi kiusaatte minua,
minä kulttuurikuningas,
ministeri mittavainen,
menen minne ma haluan,
vaikka Kiinan kammareihin,
vaikka tossuissa risoissa.

Konsa koitti keskiviikko,
välittänyt ei mies muista,
koripallo kainalossa,
Paavo sukkana sujahti,
ulkomaille ähki äijä,
väliin jätti vääjäämättä,
kotokunnaan jättijuhlan,
avajaiset autuaiset,
murkinat Musiikkitöllin.

tiistai 30. elokuuta 2011

Vieraskasvi kammottava

Vieraskasvi kammottava,
Suomeen tunkee suurin määrin,
turistina tunkee tänne,
tilan turja vie omilta,
kaikki parhaat kasvupaikat,
omii ”oiva” itsellensä.

Viisaimmat jo vaatimassa:
Lupiini ja jättiputki
sukupuuttoon saatettava,
ennen peltojen patoa,
pihamaiden piiritystä,
tuhoa ja turmiota.