Jatkumistaan jatkuu farssi!

Jatkumistaan jatkuu farssi,

Katais-Jyrkin kulku, marssi.

Katkennut on ”jäinen kausi”,

– pitkällinen, piinallinen,

kaiken kaatava kapina,

joka kesti käytännössä,

päivän, kaksi, kenties viikon!

Taasen koossa on porukka,

sakki kerran jo hylätty,

sateenkaareksi sanottu,

mutta, mutta tietääkseni,

muistuttaa se muutamista,

ulos jääneistä uroista,

aika lailla ankarammin

– vappuaamun oksennusta!

Suomen huoli huuhkajista

Suomessa on suuri murhe,

hurja huoli huuhkajista,

kohtalosta kahden ”linnun”,

toinen törmäsi ja kuoli,

tyrmäsi taas toisen Ruotsi.

Oli toinen lintu outo,

cityhuuhkaja pidetty,

pesueensa pieni Friidu.

Toinen myöskin taaperteli,

jokelteli lailla lapsen,

– kohti taivoa tavoitti!

Pekka Haavisto on varma...

Pekka Haavisto on ”varma”

presidentti jälkeen Tarjan,

mikä pakko kai todeta,

iloiten tai ihmetellen,

konsa saimme me selata,

listaa äsken laadittua,

listaa jonka laadukkuutta,

kiistää ei voi vastapuoli;

Timo, Sauli eikä Eero,

– puhumatta nyt Jutasta,

Rehnistä ja Lehtisestä.

Yksi muistutus Pekalle,

toki viel' on paikallansa:

Enää äänistä ei puutu,

– kuin miljoona - taikka kaksi!

Kukaan meillä ei kyläile

Valitteli Tarja tuima:

Kukaan meillä ei kyläile,

Mäntyniemeen matkaele,

konsa hallitus ei toimi,

– puuha kesken on Kataisen.

Oli vielä viime kuussa

meille vieraita tulossa,

kuninkaita, keisareita,

sekä pieniä kihoja,

– oli jopa jonoksi asti.

Nyt on surku suhteitamme,

ulkosuhteet uhanalaiset.

Minun kohta on kai pakko

Brysselihin ryntäellä,

Suomen puolesta sotia,

luvalla, jopa luvatta,

– jos ei muukaan tässä auta.

Toki teen sen mielelläni,

ihan itseni iloksi,

– taikka kiusaksi Kataisen,

Karjala ja kuusi-yksi

Pikkumustan mittelössä,

– loppuottelun olossa,

konsa kaatui kökkö Ruotsi,

yllättäen kuusi-yksi,

keksi kurja karjalainen,

– Karjalaolutpanimo,

pakettinsa kylkeen panna,

luvut luihut murskajaisten.

Potkupallon karsinnassa,

konsa kaatui surku-Suomi,

luvuin kurjin nolla-viisi,

sponsori joka ikinen

oli hiljaa hiirenlailla,

yksikään ei ”yllättäen”

esitellyt ”kaljaa” uutta,

uutta oltta Suomeen suonut,

pakettia paljastellut.

Ryypyn, kaksi – mutta murheeseensa

Jos on joskus onni myötä

mittelössä mustan kiekon,

toisin laita tykkänänsä,

potkupallon on parissa.

Suomi taasen surkeana,

– häntä koipien välissä,

kotiin kömpi Ruotsinmaalta

jättitappion takia.

Josko otti kiekkojengi,

kunniaksi kertavoiton,

pari ryyppyä peräti,

– ilon hetkellä ylikin,

otti huuhkaja, jos otti,

ryypyn, kaksi – mutta murheeseensa!

Kaksikolta valta viety

Tarja taustansa on vanki,

”pakko” käydä pippaloissa,

tukijansa tuntumassa,

Tampereelle taivallella

SAKin suuren seutuville,

– suuren muttei mahtavaisen.

Kaksikolta valta viety,

pysyvästi pois otettu.

Kumpikaan ei tunnetusti,

vielä välty lausumasta

suuren suuria sanoja,

vaikka vanhat valtaherrat

– seisovat savijaloilla.