Sinulle tulevat ensin
- etuudet ja sossuturva,
velvollisuudet, ne kurjat,
- vasta kaukana perästä!
Tuore tutkimus todisti,
- minkä tiesi jo jokainen,
seurattuaan silloin tällöin
- Sanomia ja Yleä:
Toimittaja Torveloista
joka kuudes on demari,
joka kolmas kommunisti,
joka viides kettutyttö,
joka kuudes vastaavasti
- keskellä tai oikealla!
annettiin elokuvalle:
”Jossakin on vielä ’lamppu’,
joka ei (ikinä) sammu”,
- jota ken ei konsaan katso!
Valo sammui päättäjiltä!
Vieraille takuueläke,
Vanhas-Matti, Kaikkos-Antti,
molemmilla puolueena
- keskusta ent. maalaisliitto,
ovat eksyneet pahasti,
elämässään yhden kerran,
- puolueen älypolulta!
Ensin arvon Vanhas-Matti
keksi hiljaa mielessänsä
annetaanpa, hyvä hyvyyttä,
- vieraille takuueläke!
Sitten arvon Kaikkos-Antti
täydensi tuhotekoa,
ehdotti kera vasurin,
- omille eläkekatto!
Tempuista tajuttomista
hyödyn saavat itsellensä
Työtön leuhki julkisesti:
Minun kannattaa makoilla
sohvalla tai sängyssäni,
- töihin koskaan pyrkimättä!
Joku järkevä sanoisi
(ei siis Suomen sossutantta):
Eiköhän sun työhalusi
lisääntyisi himpun verran
etuja vähentämällä,
- kokonaan ne poistamalla!
Vihreä pakanapappi,
- ketjupolttaja parahin,
keksi tunnontuskissansa,
maailmalla kulkiessa,
- tupakoijan synninpäästön!
Pönttö- ja kolopesijät
keräävät kadulta, maasta
sinne, täysin huolta vailla,
-heitetyt tupakantumpit,
jotka tarkkaan tutkitusti
- karkottavat myrkyillänsä
poikasia piinaamasta
- kaikki punkit, kirput, loiset!
Polta päivässä, parissa
- aski tai peräti kaksi,
heitä tumppisi kadulle,
- metsän keskelle kumoa,
ja olet hyväntekijä,
perusvihreä parahin,
- kettutyttöaatelia!
Tämä on ”tositarina”
Anna (Liisa) Kontulasta!
Lähteet: Helsingin Sanomat,
Väinämöisen fantasiat,
- mieli(puolinen) kuvitus!
Kansakuntamme valio,
Eduskuntamme asukki,
- sen ainoa kommunisti,
Anna Liisa, aikapoika,
- rupesi yrittäjäksi,
riisti, ryösti työväkeä,
- väkeä vähäosaista!
Kuluessa vuoden, kahden,
Anna Liisa, aikapoika,
menestyi, jopa rikastui,
- raadannalla ”orjiensa”!
Äkin, päivänä eräänä,
- vanha aate mielessänsä,
Anna Liisalla välähti;
Eksynyt olen pahasti,
olen nyt kapitalisti,
- riistäjä iänikuinen!
Anna Liisa, aikapoika,
kansallisti ja sosialisoi,
yrityksen, kelpo firman,
- sen firman ikiomansa,
- lama-aikojen iloksi!
Mutta, kas, samalla siinä
Anna Liisa, aikapoika,
- puille paljaille putosi,
kaatuneena, katkerana
- oman aatteensa kirosi!
Haki työtä hohdokasta,
- julkista ja yksityistä!
Huolimatta veljistänsä,
- veljistä tosi hyvistä,
nimestä ja ansioista,
kommunisti Anna Liisa
- päässyt ei ees valtiolle
- siivoojaksi, pääpomoksi!
Lopun, antoisan elämän,
aatteen kantava kaveri
- Kela-tuilla kitkutteli!