Voi sinua, Suomi-neito!

Voi sinua, Suomi-neito,

- teinityttö, vanhapiika,

olet Euroopan mitassa,

unionikarkeloissa

- äänetön mies yhtiössä,

yksi puolesta sadasta

- missistä, namupalasta,

ja kun vielä sen lisäksi

- kuni vanhassa sadussa,

kaikki sun kehonosasi,

viisitoista ”virkamiestä”;

jalat, kieli, hampaat, huulet,

kädet, korvat, ryntäät, aivot,

takapuoli, suu ja vatsa

- riitelevät keskenänsä,

mitten luulet, uskot, toivot

- maailmassa ankarassa,

muille konsaan mahtavasi,

kun ei auta kyynel, itku,

- ”kyyn eleet”, enää sinua!

Tajusi jopa Hesari!

 

Tajusi jopa Hesari,

- tekstissä tosi hyvässä,

että Puolue, demarit,

keksinyt on uuden ”sammon”,

joka tyhjästä, mukamas,

rustaa kultaa, vaurautta,

koko kurjaan Suomenmaahan

- maahan Orpon, Riikka Purran,

jos vain herra Antti Lindtman,

- Pinokkioksi sanottu,

ylös kääntää peukalonsa!

Suomalainen mies, ei nainen!

 

Suomalainen mies, ei nainen,

- perus josko on edessä

arvon termin ”suomalainen”,

sateenkaarta ei rakasta,

kun on, mielestä monien,

nykykäytäntö pahasta,

- irti Raamatun sanasta!

Oi, voi noita marssijoita!

Oi, voi noita marssijoita,

banderollikantajia,

stadionin täyttäjiä;

dekadia viisi sitten

stadion oli sininen,

tovereita aivan täynnä,

- täynnä kommuuniväkeä!

Stadionin lehtereitä

- hallitsi väri sininen,

koska paidat, pääporukan,

viipyivät pahoin, olivat

- matkassa etanapostin!

Keravan kaupunginjohtajat!

 Woi sua, Wikipedia,

salaisuudet kerrot kaikki,

- paljastat pahat tekoset,

(hyviä unohtamatta)

- myös Keravan pääpomojen!

Ahomaa, ”Ykä” Johannes,

kovin, aikojen alussa,

kommunismia ihaili:

Jatkotaiston tuoksinassa

toimi mies, ”Ykä”, maan alla,

tuomion sai oikeudessa

- maanpetoksesta, peräti,

mikä Kekkosen ajalla

- luettiin, kas, ansioksi!

Konsa päättyi Jatkotaisto,

puolueeseen liittyi Yrjö,

- ja alkoi opiskelunsa!

Kandidaattina, mies, Yrjö,

demariksi ryhtyi ”oitis”,

kiersi maata pitkin poikin,

päätyi vihdoin, ja lopulta,

- Keravalle pääpomoksi!

Pääpomona, herra, Yrjö,

ideoi, osana joukon,

- Kervoon Sirkusmarkkinoita,

ja perusti, pääpomona,

- Kynsilaukkafestivaalit!

Muita, ”miehiä, mitättömiä”,

kuvailee Wikipedia

- tuskin viidellä rivillä!

Kettunen, ”Kalervo” Pekka

toimi muun muassa hetken

- Luttisen avustajana,

sai ”kunniaa tohtorina”,

- Jyväisen kylän ajalla!

Keravan ajalta ainut,

seikka suuri, merkittävä,

- oli vitsailu, vinoilu!

Paqvalin, Rolf, suuri miesi,

(pelasi kera Kalevin

- lentopallo-otteluissa),

toimi pitkään, melko kauan,

- pääjohtajana, peräti,

ennen Kervoon keksimistä

”kylä”neuvos-titteliä!

Härkönen, ”Tapani”, Petri

rakastaa tosi isosti

- oloa ”kylä”pomona.

Miestä paljon kiinnostivat,

- Kerava-kylän lisäksi,

jyväiset, sotaiset paikat,

ja jopa Enontekiö,

- sekin vain tovin, sekunnin!

Veljeksistä arvon Arto,

- heitti keihästä paremmin!

Rontu, Kirsi, potra nainen,

tekniikkaa kovin rakasti,

toimii nyt, tätä nykyä,

Urheilijoissa Keravan,

- ”kylä”-käskennän lisäksi,

mistä arvotehtävästä

- kulumallakaan ei lähde!

Jos et usko Väinämöistä,

kuuklaa joskus joutessasi:

Luokka: Keravan kaupunginjohtajat!

Hiki melkeinpä hatussa!

Hiki melkeinpä hatussa

kalliolle, kukkulalle

- minä aamulla kapusin!

Kukkula, mäki mutainen,

melumuuriksi rakettu,

- pyhäkenkäni pilasi!

Maisema erinomainen,

Kivisilta, URF-alue,

paljon metsää, paljon puita,

moottoritie ja Lapila

- sai minut sanattomaksi!

Kivikauden hautapaikka?

Kalevi, pahainen poika,

- Väinämöiseksi nimetty,

kiersi maita mantereita,

etsi, toivoi löytävänsä

ikivanhan, ihmeellisen

- asuinpaikan autuaisen!

Osui viimein matkallansa

kalliolle, kukkulalle,

jonka Kervoksi nimesi,

kutsui sinne tutkijoita,

- professorin ja dosentin!

Kaksikko älykäs, viisas,

hetken paikkaa tutkiskeli,

- ihaili ja ihmetteli!

Lieneekö Kalevin löytö

- kivikauden hautapaikka,

vaiko sittenkin, peräti,

- jäänne Aatamin ajalta,

rautakauden ruukin paikka,

vai jotain nykyajalta,

suurten herrojen tekele,

rakennelma pääpomojen,

- kartano, jopa palatsi;

Ahomaan koti, asunto,

- kivijalka kaatumaton,

Pekka Kettusen perimä

- vanha hallintorakennus,

Paqvalinin paikantama

- Unto Suomisen huvila,

Härkösen hävittämätön

- Petteri, ent. kauppapaikka,

vaiko sittenkin lopulta

Ronnun riesaksi jätetty

- leirinuotio luvaton!

Ilmi tultua tuloksen

- taisi pettyä Kalevi!

Sellaista se on elämä!