Kuinka karhun sä kesytät!

Kuinka karhun sä kesytät,

karhun, mi on kuin kakara,

- äkäpussi, pikkulapsi,

joka tahtoo aina kaiken,

- heti, eikä huomiseksi,

joka luulee voittavansa

vasemman kätösen voimin

- puoli Tellusta, aluksi!

Sanopa se, se sanopa!

Tunnistatko sä ”toveri”!

 

Tunnistatko sä ”toveri”,

vaalilauseet, jotka käänsin

- suomeksi, tajuttaviksi!

Vahva EeUu Ee(t)Uu Suomen!

Hyökkäyssota pahasta,

- paitsi nyt Venäjänmaalla!

Rakennamme, ehkä, joskus!

Riittää jo demokratia,

- kommunismi on parempi!

Unioni, koukkuselkä,

- Venäjää älä kumarra!

Rikkaiden rahat minulle;

- se on reilua peliä!

Minä päätän kaiken itse,

- muilla ei mukisemista!

Me pidämme puolta Suomen

- voimalla sekä väellä!

Järjen ääni Euroopassa

- kuulukoon nyt kaikkialle!

Vapaus valita vaikka

- liberaali ukko, eukko!

Yhdessä, ei koskaan yksin!

Kalevaista ”loppusoinnuin”!

 

Jalan hiljaa astumalla,

- maata kohti katsomalla

saattaa täysi tumpelokin

- jopa melkeinpä minäkin

rastin löytää sattumalta

- kalliolta, kukkulalta!

Tänään ei mikään sujunut!

Tänään ei mikään sujunut,

päästin suustani, surusta,

- tulta ja tulikiveä;

kolme rastia keräsin,

puoli päivää, kai ylikin,

siihen uhrasin, kulutin,

hävettää koko panostus;

- työtä tuskaa ja hikeä,

itkettää tulos mitätön,

- kolme Kervoon keskustassa

vaikka olleeni mä luulin

- urbaani, katuälykäs!

Keravan vihervasurit!

Keravan vihervasurit

aikoo, kaupungin osalta,

- tällä vuosikymmenellä,

puolittaa eläinperäiset

ruoat, atriat, sapuskat,

ja kas, siltä istumalta,

estää Euroopan ja Suomen

- luontoa katoamasta,

tehdä terveiksi samalla

- kaikki ihmiset, eläimet,

pelastaa meren itäisen,

ja myös kaikki muut vesistöt,

- kaikki viisi valtamerta!

Taasen rasteilla ravasin!

 

Taasen rasteilla ravasin,

ja mun karttani kadotin,

silti selvisin kotiini!

Minäkin oon ”suunnistaja” (kuuden rastin kuuma taisto, - Kerava 100 -tapaus)!

Hiki otsalla norosi,

tönkkökoivin tallustelin,

- enää lain ei noussut polvi,

silmäkkeissä suon sekoilin,

- ympyröitä maastoon piirsin,

kaiken toivon pois jo heitin,

- rasti löydy ei ikinä!

Tämän tein mä kertaa kaksi!

Mutta kas, kas kummallakin

- kerralla kaduttavalla,

konsa pyyhin kyyneleeni,

rasti kätketty, salainen,

- oli alla silmieni!

Taasen saatoin mä sanoa;

- Minäkin oon suunnistaja!