Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
- kaikkein kylmin, toistaiseksi,
paleli eläin jokainen,
poro, lammas, panda, hirvi,
- karhu jäillä taikka ilman!
Konsa koitti pakkaspäivä,
- kaikkein kylmin, toistaiseksi,
safarille lähti mummo,
- akka, eukko ja matami;
koki urho matkallansa
- elämyksen ehdan, oivan!
Siinä riitti kertomista
lapsosille pienoisille,
- mustille ja valkoisille!
Siinä riitti kertomista
- Keravan koko väelle!
Kolmannen erän kulussa
kahden maalin johto kääntyi
- kolmen maalin tappioksi!
Siinä muuttui Suomen toivo,
- nuori leijona, kiliksi,
suuren suuri sankarimme
- rosvopaistiksi repesi,
polvihousupoikasemme
- vaippa-asteelle aleni!
Mikä neuvoksi pojulle;
ota ryyppy murheeseesi,
siemaise simalasisi,
- että säilyt tolpillasi,
että pääset jäälle oitis,
alat taasen harjoitella,
- jotta pärjäät aikuisena!
Viheraatteen vallitessa
- kaikki kun on sähköistetty,
konsa toimii aivan kohta
laitteista ihan jokainen
- vihersähköllä vasiten,
joskus koittaa itkun aika,
jolloin yksikään kapine,
hilavitkutin tai vempain
lain ei toimi öin ei päivin
tässä maassa päättömässä,
missä turve on hylätty,
missä bensiini pahasta,
kaikki metsät suojeltuna
missä järki ei ikinä
- sula, toimi normaalisti!
Armon vuonna kaksineljä
velikullat FIS, Kerava
- sata vuotta saavuttavat,
mutta maailman mitassa
ovat vasta aatoksissa
nuoren, tuoreen sulhasmiehen,
mi on Aatami-niminen,
- ennen vuoteeseen menoa!
Raja raukoilla avoinna,
polkijoiden maahan päästä,
- vieraiden tupahan tulla,
oli vielä äsken, taannoin,
- isänmaan itäosassa!
Idän halla hirvittävä,
jonka naapuri lähetti
sievän, sorjan Suomineidon
tuhoksi lopulliseksi,
tuhosikin vain tulijat,
kuni talvitaisteluissa
- neljäkymmentäluvulla!
Idän halla hirvittävä
hyydytti tulijat, torvet,
- panssarit ja polkupyörät!
Sitä vastoin, Suomi-jermu,
sanat kuulut suusta suolsi;
pakkanen on puolellamme,
- siihen, sissi, tottuu kyllä!
Jatkoi vielä ponnekkaasti;
- kiinni on raja, ei auki!
Ja pysyy, vihollisille!
Presidenttipyrkyreistä
- kaksikko kovaosainen,
Viher-Pekka, Li Punainen,
- usko sitten taikka ällös,
sitä on nyt mielipuolta,
ettei maan isän tai äidin
tarvitse, enää ikinä,
- olla syntysuomalainen!
Voi, voi teitä pyrkyreitä,
- Viher-Pekka, Li Punainen,
sehän, huh, huh, tarkoittaisi,
että seuraava pomomme,
- Mäntyniemi-ruhtinaamme,
voisi olla, ”yllättäen”,
velikultamme Venäjän,
- Vladimir etunimeltä!
(Hyvä) vanha aika on taas täällä;
Äsken on katu Keravan
”suureen ääneen”, julkisesti,
”oivallisesti”, nimetty
siten, että mallimaana
on eräs ”ikuinen”, kuulu,
- kansan-, huh, demokratia!
