Tässä
päivänä eräänä,
-
päivän pitkän kestäessä,
mieleeni
mun muistui taasen,
että
pitkään on jo ollut
-
vaiti kurja Kasvokirja,
mitään
raapusta ei Paavo,
-
ystävä, sotakaveri!
Mietin
hiljaa itsekseni,
-
lieneekö mies ok, elossa!
Keräsin
mä rohkeutta,
-
kännykän otin käteeni;
oli
ääni outo, vieras,
-
mutta selkeä ja reipas!
Viime
vuonna, joulukuussa,
sairastuin
mä yllättäen,
-
infarkti oli osani!
Vielä
seison tolpillani,
-
kävelen, en laisin
juokse!
Kiitos
kun minua muistit!
Muistin
toisen ystäväni,
-
Ilmarin, sotakaverin!
Kännykän
otin käteeni;
onko
tietoa sinulla
kelpo
korsuystävästä,
-
Paavosta, tilasta miehen!
En
ole mitään mä kuullut,
-
ei kai se vakavaa liene!
Voi,
voi, kiitos,
että kerroit!
Äkin
soi älypuhelin:
-
Mikä on numero Paavon,
minäkin
heti haluan
piristystä
tuottaa pientä
-
ystävälle yhteiselle!
Kuinka
jatkuu, koska, milloin,
tämä
taannoinen tarina,
sitä
ei nyt, toistaiseksi,
arvaa,
aavista, tai tiedä,
monikaan,
kovin
usea,
varsinkaan
minä, Olavi,
-
minä kolmesta vähäisin!
Muut
ovat kukaties, ehkä,
-
urheilijasankareita!