Jos saat lahjaksi hevosen,
älä katsele sen suuhun,
- laske hampaita elukan!
Jos saat lahjaksi hevosen,
älä katsele sen suuhun,
- laske hampaita elukan!
Kalahti kalikka Kuulan,
iloitsi Hesari äsken,
konsa Kuula kirjoitteli
”Kirkossa ja Kaupungissa”
”sikamaisia säkeitä”,
melkein hirtti viljelijän,
- tappoi karjankasvattajan!
Hesari, voi, voi sinua,
puolustit papin puheita,
sikamaisia säkeitä,
- nimissä sananvapauden!
Melkein pakko on kysyä,
oma lehmäkö ojassa,
konsa tuo pyhä aviisi
- poisti ”kelpo” kirjoitelman!
Kauan sitten pohjoisessa,
- vai oliko se idässä,
maata hallitsi visusti
Myrkkykalsarikuningas
vai oliko se, jos muistat,
- kuuluisa Vladimir Viisas?
Vaikka on valinta tehty
- väärin, ehkä laittomasti,
Suomen kuulu kulmakunta,
- Pöljä, Järvenpää, Kerava,
periksi ei konsaan anna,
- konsaan myönnä virhettänsä;
sijaisena saa valittu
olla aina toistaiseksi
kunnes kas, kas uusi vaali
- vahvistaa valinnan vanhan!
Sääliksi käy niitä jotka
- päätösten väliajalla
virkaa pöljinä hakevat!
Kivikaupungin sijoilla
joukko joutava, isohko,
päätön, ja jopa pätevä,
neljä miestä mittavaista,
- Mika, Jussi, Paavo, Harry,
kolme naista kolhonlaista,
- Anni, Kirsi ja Nasima
pyrkii por-por-mastariksi,
kuninkaaksi kukkulalle,
- tasamaalle tallaajaksi!
Jälkeen vinhan vaalitaiston
pääpiru on yksi heistä,
neljä nauttii luottamusta,
- kaksi nuolee haavojansa!
Jälkeen vinhan vaalitaiston
kansa katsoo keisareita
- matalalta, maan rajasta,
ylistelee yltä, päältä
yksiä ylineroja,
- taikka tyytyy kohtaloonsa!
Maailmanlopun manaaja,
- herra Helsingin Sanomat
täytti valkeita sivuja
- huh, helvetin kuusitoista,
pelastuisi jotta Tellus,
tuholta ja turmiolta,
- maailmanlopun menolta!
Ennätysten murskajaiset:
Silmissä sulaa jää, routa,
jopa kirjasin, ja fontti!
Jäätikkö, sulava, suuri,
- äkin pyörtää Suomenniemen!
Ilma kaipaa suojelua!
Lain ei jäätä Jäämerellä!
Lämpeneekö Kuuma-Kalle
- liikaa Telluksen keralla!
Omat toimemme takaavat,
että ilmasto ihana,
lämmin, leuto, kuuma, hellä,
- kohta on myös Pohjolassa!
Farssiksi meni hypetys!
Napa paljaana on nainen,
inuiitti ja jupikki,
- navat pohjoinen, etelä!
Myöhäistä on aivan kaikki,
ollut on jo monta vuotta,
jo ajoista (P)rättäkittin!
Kuni Ingemar Johansson
maahan iski Pattersonin,
TYRMÄSI eräs isäntä
- aseman asemakaavan,
lehteä jos uskominen,
- totta Keskarin sanoma!
Tyhmä saattaisi sanoa;
- entä uusintakisailu,
mukaan muistini hataran,
tyrmäsi asemakaava
Ingemarin, ei vain kerran,
- vaan kas, kahdesti, peräti!