Isä,
arvostan Sinua,
-
kasvatustasi ylistän,
muistelen
mä kiitoksella
-
vanhaa kunnon kasvatusta!
Kiitos
kun mua tukistit
-
aina tuhma ollessani,
joron
jäljillä kun kuljin,
rikoin,
kiusasin, kiroilin,
-
kaljaa maistelin, tupakoin!
Vielä
pieni ollessani
väärän,
oikean erotin;
lopetin
pahat tapani,
-
kunnon mieheksi tokenin!
Mieleeni
ei silloin tullut
konsaan
kutsua avuksi
yhtä
ainutta triosta;
ambulanssi,
mustamaija,
-
sisar valkoinen ja hento!
Sinä
paljon kärsineenä
opetit
tekemään työtä;
-
Kelaan ällös milloin luota!
Sodan
kauhut kestäneenä
olit
mallina minulle;
riviin
astu mies ja nuori,
-
naapuriin on luotto nolla!
Kiitos
myöskin lainastasi,
jolla
varmistin opinnot,
päädyin
melkein maisteriksi,
-
ansaitsin hyvän elannon!
Isänpäivän
kunniaksi
luoksesi
mä liihoittaisin,
mutta
tuo pahus, Korona,
-
saattaa juhlasi pilata!
Tämä
piskuinen runoni
tuokoon
lohtua Sinulle,
sinä
taitava tukeni,
-
kasvattajani, isäni!