Itäinen meri ja rauha!

Pakko tyhmän on kysyä;

missä rakkaus ja rauha,

- ihanuus meren itäisen!

Sitä laisin ei edistä

nykytyylin pullistelu,

- pistimillä piikittely!

Meno, meininki on kohta

kuni kauan, kauan sitten

- tori rauhan taivaallisen!

Istu kunnolla pytyllä!

Hesari opasti äsken

meitä Weecee-käyttäjiä:

Virtsaa aina viipymättä,

rakkoa älä venytä,

istu kunnolla pytyllä,

poista maltilla janosi,

ällös liikaa kaljoittele,

- saunailtana vilustu!

Antti L, demokratia!

Puolue perin punainen

kun ei pärjää kunnialla

Eduskunnan istunnossa

Sote-taiston tuoksinassa,

Antti Lindtman, ihmemiesi,

politrukki, kiihottaja

”tositoimin” hoitaa homman;

kutsuu koolle ”kurjat” kunnat,

- valtuustot vakavaraisten!

Pakko tyhmän on kysyä,

liekö mielessä monilla

entinen punakapina,

- taisto, uusintayritys!

Moderni nykyrunonen!

Lunta nyt on huhtikuussa

enemmän kuin heinäsäässä,

lepää ei lumilapio,

kevät ilmassa ei keiku,

kauhakuormaaja kadulla,

lunta laisin ei ladulla,

ihmeissään YLE, Foreca,

ennusta ei poutaa Pekka,

synkkyys syytä on Sipilän,

kesä kuuma jo olisi,

vallassa jos Li ja Antti,

Touko töitä jo tekisi,

aallon harjalla ajaisi,

pajunköyttä vuolee Ville,

lisää suoltaa Soini sille,

karmea kanapupina,

satavuotinen savotta,

hanki vielä on punainen,

sinivalkea taas taivas,

kostonhenki on kamala,

minä myös manamajoille,

Tiedonantaja totesi,

tietoa en anna sulle,

räystäät tippuvat rajusti!

Syy on aina syyttömissä!

Alla arvoturnajaisten

merkkihenkilö isohko,

pienen pieni Lilli Putti,

aatoksen sai jättimäisen:

Nostan maani mestariksi,

isänmaani ykköseksi

- lajissa kuni lajissa!

kun en muuten onnistune

- vippaskonsteilla viritän!

Minä miesi suurenmoinen,

itse keksin aineet oivat,

itse toimin tuomarina,

- itse väärennän tulokset!

Kiinni jää en konsaan, laisin;

täällä meidän nurkillamme

syy on aina syyttömissä,

- koskaan, lain, ei siis minussa!

Kuinka voi veres vegaani!

Kuinka voi veres vegaani,

- vanha kunnon kasvissyöjä,

syödä sellaisen itusen,

joka kasvanut on maassa

- lannalla hevosen, lehmän,

syödä sellaisen itusen,

jota kourin kosketellut

tosi kauhea olio,

eläinkunnan hirmuhahmo,

- ihmiseksi myös sanottu,

konsa kelpaa ei hunaja,

kasvikunnan kunnon tuote,

- mehiläisen hankkimana!

Ehdoton elintapansa,

veganismi taitaa olla

- pahempi kuin uskonlahko,

pahempi kuin ihmissyönti,

- pakanallinen perinne!

Tarina Tenojoelta!

Kiersin maita, mantereita,

tunturista ja puroilta

- kultaa, etsin, kaivoin, huuhdoin!

Vaeltelin vuosikaudet,

yksikseni ihmettelin

miksen löydä saivareita,

missä piilevät minulta

hengetön, täi ja lutikka,

- hiput russakka, isomus!

Periksi jo melkein annoin,

vaskoolin, hakun kadotin,

- tahallani hiiteen heitin;

onneni ei keltakulta,

- rikkaaksi lain ei minusta!

Vielä viime voimillani,

hikisenä, partaisena,

konttasin, kipusin, ryömin

- Pyhätunturin laelle!

Vähän päätäni kohotin,

- kohti taivoa tavoitin,

pystyyn noussut ei mun pääni;

osui katseeni sumea

- vain alas, Tenojoelle!

Mutta kas, kas kummaa kuului,

- kaukana Tenojoella

kuulsi kiiltävä isomus,

painava kuin raskas synti;

- kuusikymmentäkiloinen!

Oitis voimani palasi,

veri kiersi rinnassani,

- punehtuivat poskipielet,

juoksin lailla nuoren orhin,

kipaisin alamäkeä,

- Tenojoelle tykitin,

painuin polvelle, kosaisin,

sormeen sormuksen sijoitin,

- valkokultaisen viritin!

Sinne kauas tuntureille,

erämaapuron sijoille,

- jäivät vaskooli ja hakku!

Minulle mitättömälle,

- kullankaivaja-Kalelle,

riitti, ehkä arvannetkin,

- ajaksi lopun elämän,

kultakimpale, se ainut,

- se kuusikymmentäkiloinen!