Kahden passin painajainen

Kohta saattaa Suomenmaassa

olla joukko upseereita,

joilla passia on kaksi;

- Suomen ja veli-Venäjän!

Taistokutsun kuuluessa,

mikä lienee mieli miehen,

aatos akkajohtajalla;

itä, länsi mieluisampi!

Ehkä sitten ensi vuonna!

Kaisa-tyttö karjalainen

Ruotsinmaalla ampui, hiihti,

miehen lailla mittaa otti,

- pomppasi podiumille.

Kutsua kun ei kurja saanut,

näyttävästi otti tyttö

niskalenkin Niinistöstä,

selällensä Saulin laittoi;

keltapaita kainalossa

- hotellissa juhlat katsoi!

Ehkä sitten ensi vuonna!

Tukevasti turvesuolla!

Tukevasti turvesuolla

jaloillansa seisoo Suomi;

sitä ei lyö littanaksi,

maahan kaada kommunisti,

pasifisti, terroristi,

anarkisti, piispa, pappi,

ei rauta rajantakainen.

Vielä seisoo Suomen miesi,

huolehtii hän huomisesta,

vielä valvoo valpas lotta,

hellin hoitaa hommiansa.

Tukevasti turvesuolla

jaloillansa seisoo Suomi;

torjuu päivät pääksytysten

pahaa, ulkoista, sisäistä;

konsaan ei mies suomalainen

vainolaista valtaan päästä!

Hirveää huhupuhetta!

Paha palkkansa taas saako:

Ensin pääsi järki-Jyrki,

Siilinjärven suuri poika,

- kapteeni mi laivan jätti,

Junckerin varapojuksi,

talouden taikuriksi,

- ihan Euroopan mitassa.

Kuuluu nyt taas kurja kuiske,

hirveää huhupuhetta,

jotta Jutta Urpilainen,

ministeri mittavainen,

- poies potkittu poloinen,

pääsee pankinjohtajaksi,

Wernerin varatytöksi,

Hoyerin hoviakaksi,

investointi-ihmiseksi,

- ihan Euroopan mitassa.

Ainut toivo Euroopassa,

- surkeassa Suomenmaassa,

jotta arvon Antti Rinne,

- Jutan puoluetoveri

kaatuu kanssa hallituksen

ennen talven pakkasia,

- kevätauringon iloja. 

Mies kuni pyhimys, tsaari

Suuren suuressa stadissa,

Pyhän Yrjön pönttösestä

Putin puhkui kansallensa,

suolsi suuria sanoja,

oli kuin pyhimys, tsaari.

Menneestä mies mallin otti,

takaa nyt tuhannen vuoden,

valitsi esikuvaksi

kuuluisan kiovalaisen,

joka tunnetaan, kas kumma,

nimellä Pyhä Vladimir,

alias Vladimir Suuri,

joka kelpo kasteen otti

Sevastopolin lähellä,

pikku, pikku kaupungissa,

mi, kas kumma, on Krimillä!

Venäjän nykylisäke,

Krim, on arvon valtiaalle,

tsaarille ja keisarille

Temple Mount, siis sanctus seutu,

pyhä paikka vertaa vailla!

Isänmaan etu esillä

Isänmaan etu esillä

sanoissa sekä puheissa

Aleksilla on alati,

kuten myös on tunnetusti

vastuunkanto kokkareilla,

mutta liekö myös teoissa,

sitä syytä on kysyä

vaikka kelpo karkureilta

Kataiselta, Virkkuselta.

”Punainen Finlandia” nykysuomeksi

Kauan kärsinyt on kansa

vaivaa, nälkää ja vilua,

kestänyt on Suomen kansa

Kataista ja Urpilaista,

- sateenkaarta ”suurenmoista”!

Tuhannet nuo turhakkeemme

leivän saivat meidän hiestä,

- suomi ruoska naista, miestä!

Salot, saaret, maat ja mannut

saastutettu on verellä,

- verellä ja orjan hiellä!

Rautaisilla hansikkailla

kokoomus, se täysin musta,

tuella punademarin

- kurjistaa nyt maan ja kansan!

Pelto alla ohdakkeiden

viljelyä on nyt vailla,

maassa maatuu potra poika,

talonpoika poljettuna,

- ukaaseilla surmattuna!

Viimein nousi miesi Suomen,

kirouksen suusta päästi,

parrasta eto pärinän,

huolta kantoi kaksikkona

- sorja Soini, sulo Sipilä.

Viimein uusi onnen tuoja,

hurmasi maan, surku-Suomen,

- maan Kataisen ja Urpilaisen.

Pohjalta, susirajalta,

kaksikko hikipajojen,

sorja Soini, sulo Sipilä,

katkoi kahleet ja lupasi:

Enää emme me alistu,

- ikeen alle konsaan astu!

On taisto lyhyt, verinen,

moni kaatuu, kulkee kuolo,

tuhansia peittää multa musta,

ehkei kirjaimellisesti,

- runomuodon vuoksi vainen.

Verisenä solmuruoska

heiluu yllä taantumuksen,

punamustan pullistuksen,

- sateenkaaren saamattoman.

Pedon raa'an raatelevan

näet kunnailla, saloilla,

Suomen suurilla saloilla.

Ken on tuo peto pahainen,

jolta tippuu kuola suusta,

jolla kiiltää saalissilmä!

Se on itse pääpirunen,

Aleksanteri Isohko,

Jungnerin eto kätyri,

- pyöveli pahaeleinen!

Vanha, kurja surku-Suomi,

sateenkaareksi sanottu,

kylpee kohta lammikoissa,

punaisen veren pidoissa,

ehkei kirjaimellisesti,

- runomuodon vuoksi vainen.

Oi sä onneton olio,

sateenkaaren surku-Suomi,

kohta nousee raunioilta,

paratiisi mi parahin,

Suomi Soinin ja Sipilän,

- usko taikka ollos uskomatta!