Kyky kantaa määrää kuorman?

Köyhä, kurja kansalainen,

ristisi sä kanna itse,

pieni ristisi ilolla,

itse murheesi murehdi,

ällös pienestä älähdä,

tyydy alhaiseen osaasi,

ällös rikkaita kadehdi,

raskaampi on rikkaan taakka,

- satakertainen savotta!

Josko lienet arkkipiispa,

yksi Suomen mahtavista,

pätevistä päättäjistä,

ja on ristimänimesi

- Kalevan mitan mukainen;

Mäkinen, Kari Olavi,

suurristi on sun osasi,

- taakkasi sun taivaallinen,

siitä nauti, ja iloitse!

Kaisan jätti kutsumatta!

Linnansa eto pitoihin.

Sauli Suurehko Isohko

Kaisan jätti kutsumatta.

Linnankutsun saamiseksi

kolme kimaltavaa, kristallista

äMäM-palloa parasta

tällä kertaa ei siis kyllin!

Kuuluisuutta sai Kerava!

Kuuluisuutta sai Kerava,

- kunnia meni, jäi maine,

konsa konna tai madonna,

kehveli keravalainen,

keräili hälyttimiä,

kanteli kotiovelle,

- tuhat sai kai saaliiksensa.

Kurja konna tai madonna,

kehveli keravalainen,

kiersi päivät pääksytysten

Liisa Ahkeran tavalla

kauppoja ja marketteja.

Ihan siinä vain sivussa

- hälyttimien ohella,

kurja konna tai madonna,

kehveli keravalainen,

sata sai takkia samalla,

mukaan tarttui tyttärelle

housua, kenkää, hansikasta,

puseroa ja hametta

jokunen sata myös niitä!

Kurillansa gubbe-Gugge!

Kurillansa gubbe-Gugge

taikoi taannoin maailmalta

kuusi taivaista taloa,

joita turja tyrkytteli,

museoksi mainosteli:

Oli yksi kuin sumumajakka,

torahampaat taasen toinen,

kolmas valaistu vesiputous,

neljäs tehty kuin piruillen

puolijoukkuetilaksi,

- mallia eSAa ja intti,

oli viides taitavasti

telttakankaasta väsätty

- avonainen autotalli,

kuudes kunnian sai olla

valkea kävelysilta

yli kuuluisan sataman,

- Olympia-terminaalin.

Kaada kansalaisaloite!

Kaada kansalaisaloite,

kumoa koko kurimus!

Näin on kaato mahdollista,

kumous heti tulossa:

Perusta vakiporukka,

jossa on älyväkeä

viisikymmentätuhatta,

- varalla pari tuhatta.

Josko joukko joutavainen,

joka kymmenes jäpikkä,

aloitteen saa aikaiseksi,

jokainen jäpikkä josko,

- kaikki viisikymmentätuhatta,

paperiin panee nimensä,

Eduskunta eikö kohta,

hermostu, ole tukossa,

lopen uupunut, lukossa,

kaatohommiin valmis, kypsä,

”kehu” keksijät, kivitä,

kurimusta jo kumoa!

Ei sota kaipaa miestä yhtä

Itämailla muisti miesi,

liekö ollut arvoltansa

amiraali tai eversti,

ikiaikojen sanonnan

- ”Ei sota kaipaa miestä yhtä”.

Niinpä miesi mittavainen,

liekö ollut arvoltansa

amiraali tai eversti

pitkät päivät pääksytysten

vähensi sotaväkeä

yksi ukko kerrallansa

kuni vanhassa sadussa

”Hölmöläisen halkokuorma”,

kunnes joukko määrältänsä

viisikymmentätuhatta

alenemistaan aleni,

kunnes jäljellä vain yksi,

- yksi ainoa - alokas!

Mutta miesi mittavainen,

liekö ollut arvoltansa

amiraali tai eversti,

unohti lopettaa yhden,

- automaattisen asian:

Jatkui miesten palkanmaksu,

vatsa kasvoi, taito taantui!

Sitten ykskaks yllättäen

syttyi taisto raaka, julma,

naapuri eto ovela

valtasi elintilaksi

maakunnan tai puolitoista.

Suuttui siitä surkeasti

itsevaltias kuningas,

ryhtyi itse pääpiruksi,

armeijan komentajaksi:

Hakkaa päälle, miesi, poika,

petolauma maahan murjo,

maani valloita takaisin,

- ja jopa vähän ylikin!

Kului viikko, kenties kaksi,

kuningas komensi, käski,

hööki, puolusti, motitti,

kunnes turjake tajusi;

yksi mies ei yksin voita,

vatsalla vain marssi joukko,

haamuarmeija ahersi,

seteleitä laski sakki,

ääressä lihapatojen. 

Käytössä taas vanha konsti!

Ennen leipoi vangin vaimo,

ystävä, rikostoveri,

leivän, sen sisälle viilan.

Tahti toinen nyt toverin,

isompi on mittakaava:

Leipä vaihtunut on kuormastoksi,

sadan auton saattueeksi,

viila vaihtunut aseiksi,

patruunoiksi, ammuksiksi,

panssareiksi ja tykeiksi!